Työn ohes­sa on aina hyö­dyl­lis­tä käy­dä välil­lä kou­lut­tau­tu­mas­sa. Samal­la kun oppii uut­ta, näkee sekä uusia että van­ho­ja kol­le­goi­ta ja saa hie­man näkö­kul­maa eläin­lää­kä­rin työs­sä toi­mi­mi­seen. Kak­si­päi­väi­nen kurs­si oli osa Savo­nian Vaa­li vii­saas­ti vasik­kaa – han­ket­ta, ja sen aika­na käy­tiin tehok­kaas­ti läpi vasi­koi­den hen­gi­tys­tie­tu­leh­dus­ten ja ripu­lien ylei­sim­mät aiheut­ta­jat, olo­suh­tei­den mer­ki­tys sai­ras­tu­vuu­teen ja nuor­kar­jan immuu­ni­puo­lus­tuk­seen ja pereh­dyt­tiin myös hoi­toon ja ennal­taeh­käi­syyn. Kurs­sin luen­noit­si­jaa toi­mi sak­sa­lai­nen pit­kän uran nau­to­jen paris­sa teh­nyt eläin­lää­kä­ri Ingrid Lorenz.

Mil­tei kaik­kiin vasi­kan sai­rauk­siin altis­ta­vat samat teki­jät: Tau­di­nai­heut­ta­jien, eli bak­tee­rei­den, virus­ten ja alkue­läin­ten esiin­ty­mi­nen ympä­ris­tös­sä (”tau­ti­pai­ne”), ter­ni­mai­don puut­teel­li­nen saan­ti, ilmas­toin­nin puu­te, vasik­ka­ti­lan yli­täyt­tö ja puut­teel­li­nen huol­to sekä eri-ikäis­ten eläin­ten pito samas­sa tilas­sa. Kun olo­suh­teet on jär­jes­tet­ty kun­toon alus­ta alkaen, vasi­kan immuu­ni­puo­lus­tus kyke­nee pitä­mään vasi­kan ter­vee­nä myös yllät­tä­vis­sä tilan­teis­sa, kuten vie­roi­tus­stres­sin iskies­sä, lau­man­jä­se­nen sai­ras­tues­sa tai ruo­kin­ta-auto­maa­tin rik­kou­tues­sa. Jos taas vasi­kan eli­mis­tö tekee yli­töi­tä jo pitääk­seen vasi­kan kas­va­mas­sa ja ter­vee­nä puut­teel­li­sis­sa olo­suh­teis­sa, yksi­kin häi­rit­se­vä seik­ka voi romah­dut­taa jär­jes­tel­män ja joh­taa sai­ras­tu­mi­seen. Kuu­los­taa yksin­ker­tai­sel­ta, mut­ta todel­li­suu­des­sa jokai­nen tie­tää tilan­teen haas­ta­vuu­den. Vasik­ka on todel­la riip­pu­vai­nen rutii­neis­ta: juo­ma­re­hun tai mai­don mää­rä, ruo­kin­ta­ker­to­jen luku­mää­rä, nes­teen läm­pö­ti­la ja resep­ti tuli­si pitää mah­dol­li­sim­man tasa­laa­tui­se­na, sil­lä kaik­ki muu­tok­set ovat myrk­kyä suo­lis­ton her­käl­le mik­ro­bi­kan­nal­le. Mai­to on paras­ta pie­nel­le lyp­sy­leh­män alul­le, mut­ta laa­du­kas juo­ma­re­hu voi olla talou­del­li­ses­ti parem­pi vaih­toeh­to, jol­loin mai­to sääs­te­tään mei­je­riin, mut­ta kas­vu tai puo­lus­tus­ky­ky ei juu­ri­kaan vaa­ran­nu.

Vas­ta­syn­ty­neen vasi­kan evää­nä elä­mään toi­mii ter­ni­mai­to. Bak­tee­rit ja viruk­set alka­vat tun­keu­tua suo­lis­toon välit­tö­mäs­ti vasi­kan nous­tes­sa syn­ny­tys­ka­na­vaan, joten ter­ni­mai­to tar­vi­taan ruu­an­su­la­tus­ka­na­vaan mah­dol­li­sim­man nopeas­ti suo­jaa­maan vasik­kaa. Ter­ni­mai­don laa­dus­sa on ero­ja, mut­ta tut­ki­mus­ten mukaan mitä suu­rem­pi­tuot­toi­nen eläin on kysees­sä, sitä lai­meam­paa ter­ni­mai­to on. Mui­ta laa­tuun vai­kut­ta­via seik­ko­ja on rotu, emän ikä, ravin­to­ti­lan­ne ennen poi­ki­mis­ta, poi­ki­ma-aika (esi­mer­kik­si läm­pö­stres­si kesä­kuu­kausi­na vai­kut­taa laa­tuun huo­non­ta­vas­ti) ja ummes­sao­loai­ka. Emä pyr­kii pitä­mään ter­ni­mai­don vas­ta-ainei­den laa­dun hyvä­nä mah­dol­li­sim­man pit­kään, eli käy­tän­nös­sä ainoas­taan vaka­vat puut­teet ravit­se­muk­ses­sa hei­jas­tu­vat ter­ni­mai­toon. Kaik­kein eni­ten mer­kit­see­kin ter­ni­mai­don kerää­mi­sen ajan­koh­ta (valut­ta­vil­la eläi­mil­lä vai­ke­aa), sen mää­rä ja eten­kin se, että tar­peek­si ter­niä pää­tyy vasik­kaan tar­peek­si nopeas­ti! Kul­tai­nen sään­tö on juot­to tai let­ku­tus ensim­mäis­ten elin­tun­tien aika­na, vähin­tään kak­si lit­raa laa­du­kas­ta ter­ni­mai­toa. Toki jos ter­ni­mai­toa riit­tää, mitä enem­män vasik­ka saa juo­da, sitä parem­man suo­jan se saa tau­di­nai­heut­ta­jia vas­taan. Pakas­tet­tua ter­ni­mai­toa läm­mi­tet­täes­sä tulee muis­taa, että yli 40 asteen läm­pö­ti­la tuho­aa elin­tär­keät pro­teii­nit, ja eten­kin mik­ro­aal­to­uu­nis­sa pis­te­mäi­nen läm­pö nousee usein tätä kor­keam­mak­si. Eli rau­hal­li­nen vesi­hau­de­läm­mi­tys tur­vaa ter­ni­mai­don tär­keim­mät aines­osat.

Jos vasi­kan immuu­ni­puo­lus­tus sit­ten pet­tää, ylei­sim­min seu­rauk­se­na on hen­gi­tys­tie­tu­leh­dus tai ripu­li. Kurs­sil­la opim­me, että paras tapa saa­da sai­raat kiin­ni ajois­sa on seu­ra­ta hen­gi­tys­ti­heyt­tä: Mikä­li vasik­ka hen­git­tää yli 40 ker­taa minuu­tis­sa, ja sen lisäk­si eris­täy­tyy ryh­mäs­tä, häly­tys­kel­lo­jen pitää soi­da. Jos odo­tam­me juo­mi­sen vähe­ne­mis­tä tai räkäis­tä sie­rain­vuo­toa, tau­din kroo­nis­tu­mi­nen on jo toden­nä­köis­tä, sil­lä keuh­ko­ku­dos ei palau­du infek­tios­ta, oikeas­ta mik­ro­bi­lääk­kees­tä huo­li­mat­ta. Ripu­lin hoi­dos­sa taas tär­kein­tä on tar­jo­ta vasi­kal­le riit­tä­väs­ti nes­tet­tä. Oli aiheut­ta­ja sit­ten mikä tahan­sa, tär­kein­tä on nes­te­ta­sa­pai­non ja ravit­se­muk­sen yllä­pi­to: Pide­tään mai­to­juo­man mää­rä sama­na ja lisä­tään juot­to­ker­to­jen väliin kak­si elekt­ro­lyyt­ti­liu­os-juot­toa, aina 2 l ker­ral­laan. Elekt­ro­lyyt­ti­liu­os voi olla kau­pal­lis­ta val­mis­tet­ta (esim. Ben­fi­tal Plus) tai oma­te­kois­ta (ohje mm. ETT:n sivuil­la). Kau­pal­li­sil­la val­mis­teil­la teho on kui­ten­kin parem­pi, kun­han var­mis­tu­taan sii­tä että tuo­te on laa­du­kas­ta. Lisäk­si vet­tä tulee lait­taa tar­jol­le ympä­ri vuo­ro­kau­den. Ripu­li on usein oire sii­tä, että suo­lis­to on sai­ras­tu­nut. Täl­löin pää­ta­voi­te on pitää vasik­ka tar­peek­si hyväs­sä kun­nos­sa niin pit­kään, että se voi itse paran­taa itsen­sä ja kas­vat­taa suo­li­nu­kan ohut­suo­les­sa uudel­leen. Tämä voi kes­tää oirei­den vaka­vuu­des­ta riip­puen 3–10 päi­vää. Ruo­kin­nan lisäk­si vasi­kal­le tulee tar­jo­ta vedo­ton ja puh­das ympä­ris­tö vail­la tau­ti­pai­net­ta, eli sama sään­tö pätee kaik­kiin sai­rai­siin vasi­koi­hin. Mik­ro­bi­lää­ket­tä käy­te­tään, kun vasik­ka on alle 4 päi­vän ikäi­nen, kuu­mei­le­va tai ripu­li on voi­mak­kaan veris­tä. Näin ehkäis­tään bak­te­re­mian eli veren­myr­ky­tyk­sen kehit­ty­mi­nen. Täs­sä vai­hees­sa pitää erik­seen mai­ni­ta dihydro­strep­to­my­sii­nin eli nk. ”ripu­li­table­tin” käy­tös­tä vasik­ka­ri­pu­lis­sa. Lää­ke­ai­neen tehos­ta ei ole klii­ni­sis­sä tut­ki­muk­sis­sa saa­tu näyt­töä, sitä vas­taan kehit­tyy resis­tens­siä todel­la hel­pos­ti, se erit­tyy mil­tei 100-pro­sent­ti­ses­ti ulos­teen muka­na ympä­ris­töön ja vai­kut­taa siel­lä, eikä se juu­ri­kaan toi­mi suo­lis­ton hap­pa­mas­sa ja ilmat­to­mas­sa ympä­ris­tös­sä. Täs­tä syys­tä sen käyt­tö nykyi­sin ei ole enää hyvän hoi­to­käy­tän­nön mukais­ta. Eläin­lää­kä­ri pitää kut­sua pai­kal­le mikä­li vasik­ka ei jak­sa nous­ta tai imeä, se on kuu­mei­nen tai sil­lä on kes­kus­her­mos­to-oirei­ta (kehän­kier­to, uni­suus, kaa­tui­lu jne.).

Kurs­sin aika­na pereh­dyim­me tuleh­dus­sai­rauk­sien syn­nyn ja hoi­don lisäk­si vasi­koi­den napaon­gel­miin, suo­lis­ton asen­non­muu­tos­ten aiheut­ta­miin ongel­miin ja juok­su­tus­ma­han sai­rauk­siin. Pariin päi­vään mah­tui val­ta­vas­ti uut­ta tie­toa, jon­ka omak­sun­ta vaa­tii var­mas­ti useam­man opis­ke­lu­ker­ran. Olen todel­la kiin­nos­tu­nut vasi­koi­den hoi­dos­ta, joten kou­lu­tus oli minul­le valai­se­va ja vaan lisä­si kiin­nos­tus­ta nuor­kar­jaan ja juot­toi­käi­siin.