Leik­kaus­ten osal­ta tuo­tan­toe­läin­rin­ta­mal­la on ollut pidem­män aikaa hil­jais­ta, mut­ta pari viik­koa sit­ten onni pot­kai­si ja pää­sin saman vii­kon aika­na leik­kaa­maan sekä tuleh­tu­neen navan että oikean­puo­lei­sen juok­su­tus­ma­han siir­ty­män. Molem­mat leik­kauk­set sujui­vat hyvin, ja vaik­ka jäl­ki­kompli­kaa­tioil­ta ei ole täy­sin väl­tyt­ty­kään, molem­mat leik­kauk­set kan­nat­ti­vat.

Olin nupout­taes­sa huo­man­nut vasi­kal­la napa­tu­leh­duk­sen, ja lait­ta­nut sen peni­sil­lii­ni­kuu­ril­le. Kol­le­ga­ni käy­des­sä tilal­la hän oli huo­man­nut navan ole­van edel­leen tur­vok­sis­sa ja tuleh­tu­nut, ja suo­si­tel­lut leik­kaus­hoi­toa ongel­man kor­jaa­mi­sek­si. Onnek­si hän myös tajusi kysyä minut kave­rik­si, ja saa­tuam­me leik­kaus­lu­van tar­tuim­me innois­sam­me toi­meen. Vasik­ka rau­hoi­tet­tiin ja nuku­tet­tiin, ja leik­kausa­lue siis­tit­tiin ja pes­tiin huo­lel­li­ses­ti. Eläin oli jo mel­ko iso, iäl­tään noin 4 kuu­kau­den ikäi­nen, joten yksi­lö­kar­si­naa käy­tet­täes­sä mei­na­si tul­la ahdas­ta. Näin saim­me vasi­kan kui­ten­kin tuet­tua asen­toon, jos­sa leik­kaa­mi­nen onnis­tuu eikä vasik­ka ala puhal­tua. Navan kär­jes­sä oli koh­ta­lai­sen kokoi­nen pai­se, ja tun­nus­tel­les­sa­ni aluet­ta kävi nopeas­ti ilmi että muut­tu­nut – ja täten pois­tet­ta­va kudos – jat­kuu myös vat­saon­te­loon. Pois­tim­me tuleh­tu­neen iho­ku­dok­sen, ja tun­nus­te­lim­me tie­täm­me pak­suun­tu­nei­ta juos­tei­ta pit­kin koh­ti mak­saa ja virt­sa­rak­koa. Jou­duim­me lopul­ta pois­ta­maan tuleh­tu­nut­ta kudos­ta noin 10–15 cm molem­piin suun­tiin, mut­ta näin saim­me rajoi­tet­tua tuleh­duk­sen ja  jät­tä­mään vain ter­vet­tä kudos­ta vat­saon­te­loon. Pois­ton jäl­keen vat­saon­te­lo ja iho sul­jet­tiin var­mas­ti pitä­vin tikein, ja vasik­ka pää­si paran­tu­maan anti­bioo­tin ja kipu­lääk­keen voi­min. Ohei­ses­sa kuvas­sa pidän kädes­sä­ni tuleh­tu­nut­ta napa­ku­dos­ta. Mak­saan mene­vä juos­te on kat­kais­tu, ja kuvas­sa vasem­mal­la näkyy koh­ti virt­sa­rak­koa mene­vä kroo­ni­ses­ti pak­suun­tu­nut juos­te, joka myös­kin kat­kais­tiin.

 

Käy­des­sä­ni tilal­la vajaa kak­si viik­koa myö­hem­min, tar­koi­tuk­se­na­ni oli pois­taa tikit leik­kaus­haa­vas­ta. Vali­tet­ta­vas­ti vasi­kan kar­si­na­ka­ve­rit oli­vat kui­ten­kin pääs­seet nuo­le­maan leik­kaus­haa­vaa, min­kä ansios­ta haa­va oli tuleh­tu­nut. Put­sa­sin haa­van, pois­tin tikit ja aloi­tin anti­bioot­ti­kuu­rin uudel­leen. Samal­la vasik­ka sai tiu­kan eris­tys­kiel­lon – kave­rei­ta ei saa pääs­tää samaan tilaan nyt muu­ta­maan päi­vään. Vii­kon kulut­tua tilan­ne oli parem­pi, mut­ta tun­nus­tel­tua­ni haa­van huo­ma­sin ihon alla edel­leen tur­vo­tus­ta. Vasik­ka oli oikein hyväs­sä kun­nos­sa, vir­keä ja kas­voi kohis­ten, mut­ta tuleh­dus oli kap­se­loi­tu­nut eikä anti­bioot­ti pääs­syt sitä paran­ta­maan. Rau­hoi­tin vasi­kan ja tut­kin haa­van seu­dun ult­ra­ää­nel­lä. Vat­saon­te­lo oli paran­tu­nut hyvin, mut­ta ihon alle oli pääs­syt muo­dos­tu­maan oikein hie­nos­ti rajau­tu­nut pai­se. Eli ei kun tyh­jen­nys­hom­miin: Ihoon skal­pel­lil­la pie­ni viil­to, pak­su mär­käe­ri­te pois puris­ta­mal­la ja run­sas pai­seon­te­lon huuh­te­lu jodi­pi­toi­sel­la vedel­lä. Uskon että nyt koko iho­na­lais­ku­dos pää­see paran­tu­maan.

Juu­ri ennen tam­mi­kuis­ta kou­lu­tus­mat­kaa lupau­duin pur­ka­maan kol­le­gan työ­ruuh­kaa ja käy­mään tilal­la, jos­sa muu­ta­man ker­ran poi­ki­neen leh­män ruo­ka­ha­lu heik­ke­ni. Tul­les­sa­ni pai­kal­le eläin märeh­ti, mut­ta oli nurean näköi­nen ja hoi­kas­sa kun­nos­sa. Tut­kin leh­män ja var­sin nopeas­ti tulin myös alus­ta­vaan diag­noo­siin: oikeal­ta kyl­ki­kaa­res­ta kuu­luu ste­tos­koop­piin kir­kas kilah­te­le­va ääni. Kuu­lin kor­vis­sa­ni opet­ta­jan äänen: ”älä anna aurin­gon las­kea oikean­puo­lei­sen juok­su­tus­ma­han ylle”. Eli kel­lo­na­jas­ta viis, leik­kaus­laa­tik­ko autos­ta ja val­mis­te­le­maan. Haa­va-aluet­ta ajel­les­sa ja puu­dut­taes­sa leh­mä ilmai­si sel­väs­ti mitä miel­tä oli toi­men­pi­tees­tä, ja pot­kai­si lii­an hitaas­ti liik­ku­vaa eläin­lää­kä­riä rei­teen. Nie­lin pari ärrä­pää­tä ja onnek­si leh­mä kat­soi sano­man­sa men­neen peril­le ja rau­hoit­tui lop­pu­toi­men­pi­teen ajak­si. Leik­kaus­viil­los­ta pil­kis­ti siis oikeal­la puo­lel­le siir­ty­nyt juok­su­tus­ma­ha, joka oli täyt­ty­nyt kaa­sul­la mut­tei onnek­si kier­ty­nyt. Tyh­jen­net­tyä­ni mahan neu­lal­la ja let­kul­la kiin­ni­tin sen haa­van ala­reu­naan. Tila oli ilmei­ses­ti jat­ku­nut jo pidem­pään, sil­lä vat­sa­pai­dan ras­va repei­li her­käs­ti käden alla, ja pie­net veri­suo­net meni­vät rik­ki. Leik­kaus kui­ten­kin onnis­tui, ja sekä eläin­lää­kä­ri että leh­mä pää­si­vät toi­men­pi­teen lop­puun have­reit­ta. Lopuk­si vie­lä let­ku­tus suun kaut­ta nes­teel­lä, pel­la­val­la, pöt­si­pi­ris­teel­lä, kalium­pi­toi­sel­la suo­lal­la ja pro­py­lee­nigly­ko­lil­la. Noin puo­li­tois­ta viik­koa leik­kauk­sen jäl­keen leh­mä alkoi kuu­meil­la. Kuu­mei­lu tait­tui aina kipu­lääk­keel­lä, mut­ta pää­tim­me asiak­kaan kans­sa aloit­taa eläi­mel­le kui­ten­kin anti­bioot­ti­kuu­rin. Ennen kuu­ria eläin kui­ten­kin paran­tui, mut­ta jäl­jel­le jäi epä­mää­räi­nen mahoi­hin liit­ty­vä kipui­lu. Tämä oirei­li siten, että eläin söi huo­nos­ti ennen kipu­lääk­keen antoa, ja jak­soi taas kipu­lääk­keen jäl­keen syö­dä ja märeh­tiä rei­lu puo­li­tois­ta päi­vää ennen kuin kipui­lu alkoi uudel­leen. Oma pää­tel­mä­ni tilan­tees­ta on, että juok­su­tus­ma­han siir­ty­mä oli kroo­nis­tu­nut siten, että vaik­ka maha kiin­ni­tet­tiin, vau­rioi­ta oli ehti­nyt jo muo­dos­tua. Kroo­ni­suu­des­ta ker­toi jo leik­kauk­ses­sa huo­mat­tu ras­va­ku­dok­sen hau­raus. Voi olla että etu­ma­hoi­hin on muo­dos­tu­nut kiin­nik­kei­tä, jot­ka aiheut­ta­vat nor­maa­liin maho­jen liik­kei­siin liit­tyen kipua. Tilal­la on par­si­pai­kois­ta hyvin akuut­ti pula, joten omis­ta­ja päät­ti, että tämä eläin läh­tee teu­ras­ta­moon ja antaa siten tilaa pian poi­ki­val­le hie­hol­le. Leik­kauk­sel­la saim­me kui­ten­kin eläi­men lyp­sä­mään varoa­ja­ton­ta mai­toa vie­lä muu­ta­man vii­kon, ja väl­tet­tyä lope­tuk­sen tilal­la.