Mis­tä oikein puhu­taan kun puhu­taan maha­haa­vois­ta nau­doil­la? Alla eläin­lää­kä­ri Vir­ve Kor­ho­sen kat­ta­va kir­joi­tus nau­to­jen juok­su­tus­ma­hahaa­vau­mis­ta. Näi­tä ei siis pidä sekoit­taa ns. “nau­laan”, jos­sa jokin terä­vä esi­ne on työn­ty­nyt verk­ko­ma­han läpi, aiheut­taen eri­lai­sia ongel­mia — niis­tä teem­me ihan oman kir­joi­tuk­sen! Lukui­loa!

Juok­su­tus­ma­ha tuot­taa ruu­an­su­la­tuk­ses­sa tar­vit­ta­via hap­po­ja kuten mei­dän ihmis­ten­kin maha­lauk­ku. Nor­maa­lis­ti mahan lima­kal­vo on suo­jas­sa hap­po­jen vai­ku­tuk­sil­ta, mut­ta jos­kus suo­ja­me­ka­nis­mit kui­ten­kin pet­tä­vät ja lima­kal­vo vau­rioi­tuu. Juok­su­tus­ma­han haa­vau­mia esiin­tyy kai­ken ikäi­sil­lä nau­doil­la ja kai­kis­sa tuo­tan­to­muo­dois­sa.

Mis­tä juok­su­tus­ma­han haa­vau­ma joh­tuu?
Juok­su­tus­ma­han haa­vau­mien syn­ty­me­ka­nis­meis­ta on monen­lai­sia teo­rioi­ta, mut­ta todel­li­suu­des­sa syy­tä ei var­muu­del­la edel­leen­kään tie­de­tä. Vaik­ka mitään ei siis ole voi­tu aukot­to­mas­ti todis­taa, on haa­vau­mien syyk­si epäil­ty mm. pai­kal­lis­ta trau­maa lima­kal­vol­la (esim. kar­kea­re­hun aiheut­ta­ma), bak­tee­ri- tai sie­ni-infek­tio­ta, sairauden/kivun/kuljetuksen/poikimisen ym. stres­sin vai­ku­tus­ta ja lää­ke­ai­nei­ta (kor­ti­so­ni, tuleh­dus­ki­pu­lääk­keet). Lyp­sy­leh­mil­lä juok­su­tus­ma­han haa­vau­mat on lii­tet­ty myös voi­mak­kaa­seen väki­re­hu­ruo­kin­taan poi­ki­mi­sen jäl­keen. Toi­saal­ta on myös tut­ki­muk­sia, jois­sa haa­vau­mia todet­tiin esiin­ty­vän eni­ten lai­dun­kau­del­la. Muut sai­rau­det, kuten juok­su­tus­ma­han laajentuma/kiertymä, voi­vat joh­taa myös juok­su­tus­ma­han haa­vau­maan.

Vasi­koil­la juok­su­tus­ma­han haa­vau­mien syn­tyyn usko­taan altis­ta­van ruo­kin­nan muu­tok­set (esim. stres­saa­va juo­tol­ta vie­roit­ta­mi­nen), suu­ret mai­don ker­ta-annok­set tai kar­kea­re­hun aiheut­ta­ma juok­su­tus­ma­han mekaa­ni­nen ärsy­tys. Aiem­min uskot­tiin, että kar­va­ker­ty­mät juok­su­tus­ma­has­sa oli­si­vat vasi­koi­den haa­vau­mien syy­nä, mut­ta nyky­tie­tä­myk­sen valos­sa näin ei tus­kin kui­ten­kaan ole, sil­lä kar­vaa löy­tyy myös mui­hin sai­rauk­siin kuol­lei­den vasi­koi­den juok­su­tus­ma­hois­ta.
Heli­ko­bak­tee­ri ei ole nau­to­jen juok­su­tus­ma­han haa­vau­mien kehit­ty­mi­sen taus­tal­la kuten ihmis­ten maha­haa­vois­sa.

Haa­vau­mien jaot­te­lu
Haa­vau­ma voi olla kroo­ni­nen tai akuut­ti ja nii­tä voi olla yksi tai useam­pia (yleen­sä useam­pia kuten yllä­ole­vas­sa kuvas­sa). Haa­vau­mat voi­daan jao­tel­la nii­den vakavuuden/syvyyden mukaan.

Tyyp­pi I Haa­vau­ma, joka ei lävis­tä lima­kal­voa. Ei mer­kit­tä­vää veren­vuo­toa.
Tyyp­pi II Haa­vau­ma ei lävis­tä lima­kal­voa, mut­ta rik­koo juok­su­tus­ma­han sei­nä­mäs­sä veri­suo­nen, mikä joh­taa vaka­vaan veren­vuo­toon juok­su­tus­ma­han sisäl­le.
Tyyp­pi III Haa­vau­ma, joka lävis­tää juok­su­tus­ma­han lima­kal­von. Juok­su­tus­ma­han sisäl­töä pää­see valu­maan syn­ty­nees­tä reiäs­tä vat­saon­te­loon, mis­tä aiheu­tuu akuut­ti, pai­kal­li­nen vat­sa­kal­von­tu­leh­dus. Tuleh­duk­sen seu­rauk­se­na juok­su­tus­ma­ha ikään kuin lii­mau­tuu ympä­röi­viin kudok­siin, ras­vai­seen vat­sa­pai­taan tai vat­saon­te­lon sei­nä­mään. Vat­sa­pai­taan voi syn­tyä pai­se.
Tyyp­pi IV Haa­vau­ma, joka lävis­tää juok­su­tus­ma­han lima­kal­von. Tuleh­dus­reak­tio ei jää kui­ten­kaan pai­kal­li­sek­si vaan eläi­mel­le kehit­tyy yleis­ty­nyt vat­sa­kal­von­tu­leh­dus.

Kuin­ka ylei­siä haa­vau­mat ovat?
Arviot haa­vau­mien ylei­syy­des­tä nau­ta­po­pu­laa­tios­sa vaih­te­le­vat suu­res­ti riip­puen sii­tä, mil­lä mene­tel­mäl­lä haa­vau­mia on tut­kit­tu ja kuin­ka haa­vau­mat on luo­ki­tel­tu. Tyy­pin I eli lie­viä haa­vau­mia on teu­ras­ta­moil­la teh­dyis­sä tut­ki­muk­sis­sa todet­tu noin 20–50%:lla teu­ras­te­tuis­ta nau­dois­ta. Tyy­pin I haa­vau­mat ovat huo­mat­ta­vas­ti ylei­sem­piä kuin vaka­vam­mat tyy­pin II-IV haa­vau­mat ja voi­daan­kin sanoa, että mer­kit­tä­viä oirei­ta aiheut­ta­vat haa­vau­mat ovat mel­ko har­vi­nai­sia. Useim­mat oirei­le­vat, aikui­set nau­dat ovat kuu­kau­den sisäl­lä poi­ki­nei­ta leh­miä, joil­la on jokin muu­kin sai­raus (mm. uta­re­tu­leh­dus, koh­tu­tu­leh­dus, ketoo­si).
Myös vasi­koil­la haa­vau­mia tava­taan teu­ras­ta­mo­löy­dök­si­nä oireet­to­mil­la­kin vasi­koil­la. Jos­kus akuut­te­ja ver­ta­vuo­ta­via haa­vau­mia esiin­tyy jo alle kah­den vii­kon ikäi­sil­lä vasi­koil­la. Van­hem­mil­la vasi­koil­la esiin­tyy enem­män puh­jen­nei­ta haa­vau­mia, jois­sa taus­tal­la on useim­mis­sa tapauk­sis­sa juok­su­tus­ma­han siir­ty­mä.

 

Kuvas­sa (vas) usei­ta juok­su­tus­ma­ha­haa­vau­mia. Ne näky­vät punoit­ta­vi­na, ver­ta tih­kut­ta­vi­na muu­tok­si­na juok­su­tus­ma­han pin­nal­la. Oikean­puo­lim­mai­ses­sa kuvas­sa erit­täin syvä, lähes puh­ki syö­py­nyt haa­vau­ma.

Juok­su­tus­ma­ha­haa­vau­man oireet

Oireet ovat usein epä­mää­räi­siä ja ne vaih­te­le­vat riip­puen haa­vau­man vaka­vuu­des­ta; osa eläi­mis­tä ei osoi­ta min­kään­lai­sia oirei­ta, osa on kroo­ni­ses­ti sai­rai­ta ja osa kuo­lee ilman edel­tä­viä oirei­ta.
Tyyp­pi I Oiree­ton tai lie­viä oirei­ta. Ruo­ka­ha­lu voi olla hei­ken­ty­nyt, samoin pöt­sin toi­min­ta. Lie­vä puhal­tu­mi­nen on mah­dol­lis­ta. Son­ta on nor­maa­lia (mää­rä voi olla nor­maa­lia vähäi­sem­pää). Oirei­den perus­teel­la ei voi teh­dä haa­vau­ma­diag­noo­sia.
Tyyp­pi II Ane­mian oirei­ta (syö­mä­tön, apaat­ti­nen, nor­maa­lia tiheäm­pi hen­gi­tys, vaa­leat lima­kal­vot, verinen/musta/tervamainen son­ta, kyl­mät raa­jat) tai jopa sok­ki muu­ta­mas­sa tun­nis­sa. Nor­maa­lin väri­nen son­ta ei pois­sul­je haa­vau­maa, sil­lä vaka­vas­sa, akuu­tis­sa veren­vuo­dos­sa eläin kuo­lee ennen kuin veri on ehti­nyt suo­lis­ton lop­pu­pää­hän.
Tyyp­pi III Hei­ken­ty­nyt ruokahalu/täysin syö­mä­tön, lie­vä kuu­me, yhtäk­kiä alen­tu­nut mai­to­tuo­tos, heikentynyt/lakannut pöt­sin toi­min­ta, lie­vä puhal­tu­mi­nen, vat­saon­te­lo­ki­pu (oireet muis­tut­ta­vat nau­la­leh­män oirei­ta). Oireet voi­vat hel­lit­tää muu­ta­mas­sa päi­väs­sä, mut­ta voi­vat kes­tää myös pidem­pään, jol­loin eläi­mel­lä on ajoit­tain kuu­met­ta ja ripu­lia sekä syö­mät­tö­myyt­tä. Eläin laih­tuu eikä sen tuo­tos vas­taa odo­tuk­sia.
Tyyp­pi IV Nopeas­ti alka­vat, vaka­vat oireet; täy­sin syö­mä­tön, koko ruu­an­su­la­tus­ka­na­va pysäh­dyk­sis­sä, nars­kut­taa ham­pai­ta, sil­mät kuo­pal­la, alkuun kuu­met­ta, lop­pu­vai­hees­sa ali­läm­pöi­nen, makaa­va ja valit­ta­va. Vat­saon­te­lo voi olla laa­jen­tu­nut. Joh­taa kuo­le­maan muu­ta­mas­sa päi­väs­sä.

Hoi­to
Hoi­to on lähin­nä oireen­mu­kais­ta. Samal­la kor­ja­taan ruo­kin­taa (väki­re­hu­jen antoa tulee vähen­tää, hyvä­laa­tuis­ta hei­nää tar­jo­taan vapaas­ti), vähen­ne­tään stres­si­te­ki­jöi­tä ja hoi­de­taan mah­dol­li­set muut sai­rau­det. Rehu­mas­sa pus­ku­roi hap­po­ja, joten nor­maa­lin ruo­ka­ha­lun palaut­ta­mi­nen on tär­ke­ää.
Yksi­ma­hai­siin eläi­miin ver­rat­ta­vis­sa ole­vil­la pik­ku­va­si­koil­le voi­daan käyt­tää mag­ne­siu­mok­si­dia (neut­ra­loi hap­po­ja), Antep­sin-tablet­te­ja (tekee mahan lima­kal­vol­le suo­jaa­van kal­von) ja hevo­sil­le tar­koi­tet­tu­ja mahan­suo­ja­lääk­kei­tä. Tut­ki­muk­set näi­den ainei­den vai­ku­tuk­ses­ta juok­su­tus­ma­han hap­pa­muu­teen on teh­ty ter­veil­lä vasi­koil­la eikä var­maa tie­toa nii­den avus­ta haa­vau­mis­ta kär­si­vil­lä vasi­koil­la ole. Aikui­sil­la nau­doil­la ennen juok­su­tus­ma­haa ole­va pöt­si lai­men­taa ko. aineet niin, että nii­den teho juok­su­tus­ma­han pH:n nos­toon on kysee­na­lai­nen.
Veren­siir­to ja nes­te­hoi­to saat­ta­vat olla tar­peen, jos haa­vau­ma aiheut­taa akuu­tin veren­vuo­don, mut­ta huo­non ennus­teen vuok­si osa kuo­lee hoi­dos­ta huo­li­mat­ta, joten lope­tus saat­taa olla arme­li­aam­pi ja talou­del­li­sem­pi rat­kai­su. Vat­sa­kal­von­tu­leh­dus­ta hoi­de­taan anti­bioo­tein, mut­ta suur­ta rei­kää juok­su­tus­ma­has­sa ja yleis­ty­nyt­tä vat­sa­kal­von­tu­leh­dus­ta ei usein paran­na enää mikään hoi­to.

Ennus­te
Lie­vät haa­vau­mat jää­vät usein huo­maa­mat­ta ja para­ne­vat itses­tään arpi­ku­dok­sel­la. Jos haa­vau­ma lak­kaa vuo­ta­mas­ta ver­ta tai on muo­dos­ta­nut vain pai­kal­li­sen vat­sa­kal­von­tu­leh­duk­sen, paran­tu­mi­nen muu­ta­mis­sa päi­vis­sä on mah­dol­lis­ta. Mai­to­tuo­tos ei usein­kaan palaa nor­maa­lik­si ennen seu­raa­vaa lyp­sy­kaut­ta. Kroo­ni­sis­sa haa­vau­mis­sa ennus­te on huo­no, kos­ka haa­vau­mia on usei­ta eikä juok­su­tus­ma­ha toi­mi enää nor­maa­lis­ti. Eläin voi paran­tua het­kel­li­ses­ti, mut­ta menee taas huo­nom­mak­si eikä enää tämän jäl­keen para­ne ennal­leen.
Kuol­lei­suus on tyy­pin I haa­vau­mis­sa 25% ja tyy­pin III haa­vau­mis­sa 50%. Vaka­vis­sa ver­ta­vuo­ta­vis­sa haa­vau­mis­sa (tyyp­pi II) sekä yleis­ty­nee­seen vat­sa­kal­von­tu­leh­duk­seen joh­ta­vis­sa haa­vau­mis­sa (tyyp­pi IV) kuol­lei­suus on yleen­sä 100%.

Ennal­taeh­käi­sy

Kos­ka haa­vau­mien syn­ty­me­ka­nis­me­ja ja sitä kaut­ta ris­ki­te­ki­jöi­tä ei tun­ne­ta, ennal­taeh­käi­sy on han­ka­laa. Ruo­kin­ta tulee olla sel­lai­nen, että kai­ken­lai­sil­ta juok­su­tus­ma­han ongel­mil­ta väl­ty­tään. Äkil­li­siä ruo­kin­nan muu­tok­sia tulee siis vält­tää ja ruo­kin­nas­sa tulee olla riit­tä­väs­ti kui­tua, jol­loin pöt­sin ja juok­su­tus­ma­han toi­min­ta pysyy nor­maa­li­na. Pii­le­vän ketoo­sin mää­rä tulee mini­moi­da. Lisäk­si yli­täyt­tö ja kuu­muus aiheut­ta­vat eläi­mil­le stres­siä, joten näi­tä tulee vält­tää. Tuleh­dus­ki­pu­lääk­kei­tä ei tule käyt­tää pit­kä­kes­toi­ses­ti var­sin­kaan huo­nos­ti syövälle/syömättömälle eläi­mel­le, sil­lä pit­kät kipu­lää­ke­kuu­rit lisää­vät juok­su­tus­ma­ha­haa­vau­mien ris­kiä.

Läh­teet
Brad­ford P.S. Lar­ge Ani­mal Inter­nal Medici­ne. 5th edi­tion.
Braun U, Eic­her R, Ehrens­per­ger F. Type 1 abo­ma­sal ulcers in dai­ry catt­le. Zent­ralbl Vete­ri­nar­med A. 1991;38(5):357–66.
Hund A, Beer T, Wit­tek T. Abo­ma­sal ulcers in slaugh­te­red catt­le in Austria. Tie­rarztl Prax Ausg G Gross­tie­re Nutz­tie­re. 2016;44(4).
Jelins­ki MD, Ribble CS, Chi­ri­no-Tre­jo M, Clark EG, Janzen ED. The rela­tions­hip between the pre­sence of Helico­bac­ter pylo­ri, Clo­stri­dium perfrin­gens type A, Cam­py­lo­bac­ter spp, or fun­gi and fatal abo­ma­sal ulcers in unwea­ned beef cal­ves. Can Vet J. 1995;36(6):379–82.
McGa­vin M.D. ja Zac­ha­ry J.F. Pat­ho­lo­gic Basis of Vete­ri­na­ry Disea­se. 4thedition. 2007.
Rados­tits O. ym. Vete­ri­na­ry medici­ne – A text­book of the disea­ses of catt­le, hor­ses, sheep, pigs and goats. 10th edi­tion. 2007.
Sjaas­tad ym. Phy­sio­lo­gy of Domes­tic Ani­mals. 2003.