Kes­kel­lä kesän työ­kii­rei­tä sain mah­dol­li­suu­den ottaa osaa ame­rik­ka­lai­sen NMC:n jär­jes­tä­mään vuo­sit­tai­seen uta­re­ter­veys­kon­fe­rens­siin, täl­lä ker­taa van­han man­te­reen upeas­sa Mila­nos­sa. Itsel­le mat­ka oli ensim­mäi­nen työn puo­les­ta ulko­mail­le teh­ty reis­su, joka lunas­ti kaik­ki odo­tuk­set yli­voi­mai­ses­ti!

Itse Leo­nar­do da Vinci tark­kai­li toi­min­taam­me

Mat­ka­seu­ru­eem­me toi­nen osa­puo­li oli eläin­lää­kä­ri Hei­di Hii­tiö, jon­ka pos­te­ri näyt­teen­ot­to­me­ne­tel­män vai­ku­tuk­ses­ta PCR:n tulok­seen esi­tel­tiin kon­fe­rens­sis­sa.

Itse tapah­tu­ma oli kak­si­päi­väi­nen, jon­ka lisäk­si kol­man­te­na päi­vä­nä ylei­söl­le tar­jot­tiin valit­ta­vak­si liu­ta eri­lai­sia työ­pa­jo­ja, aihei­den vaih­del­les­sa lyp­syn ter­veys­vai­ku­tuk­ses­ta lyp­sy­ro­bo­tin mai­don­laa­tuun. Tänä vuon­na tee­moi­na oli aina ajan­koh­tai­nen mik­ro­bi­lää­ke­re­sis­tens­si, kui­vik­keen valin­ta uta­re­ter­vey­den kan­nal­ta ja uta­reen mik­ro­bio­min ole­mas­sao­lo.
Len­sim­me koh­tee­seen jo sun­nun­tai­na, ja vie­tim­me ren­tout­ta­van päi­vän ostos­ten ja hyvän ruu­an paris­sa. Sen lisäk­si, että kysees­sä on van­ha yli­opis­to­kau­pun­ki, Mila­nos­ta tun­ne­tus­ti tulee iso osa maa­il­man kuu­lui­sim­mis­ta muo­ti­mer­keis­tä. Lois­ta­vat shop­pai­lu­mah­dol­li­suu­det yhdis­tet­ty­nä iha­naan ita­lia­lai­seen ruo­kaan ovat vaa­ral­li­nen yhdis­tel­mä, mikä­li vapaa-aikaa jää lii­kaa. Sain­kin kiit­tää mat­kus­ta­moon mitoi­tet­tua mat­ka­lauk­kua­ni sii­tä, etten höy­län­nyt luot­to­kort­tia­ni puh­ki. Sään hel­lies­sä kier­te­lim­me kaup­po­ja ja kau­pun­kia, söim­me mait­ta­van illal­li­sen hur­maa­vas­sa ravin­to­las­sa ja olim­me jo hyvis­sä ajoin hotel­lil­la val­mis­tau­tu­mas­sa kon­fe­rens­si­päi­vään.

Hur­maa­va jäl­ki­ruo­ka peri-ita­lia­lai­ses­sa ravin­to­las­sa

Maa­nan­tai­na kan­ta­vi­na tee­moi­na toi­mi anti­bioot­ti­re­sis­tens­si. Mila­non van­han yli­opis­ton luen­to­sa­lis­sa saim­me uut­ta tie­toa mm. mui­den mai­den mik­ro­bi­lää­ke­käy­tän­nöis­tä, ja resis­tent­tien bak­tee­rei­den käyt­täy­ty­mi­ses­tä navet­taym­pä­ris­tös­sä. Vas­ta nyt ymmär­sin kun­nol­la, kuin­ka val­veu­tu­nei­ta me suo­ma­lai­set olem­me hoi­to­käy­tän­tö­jen ja näyt­teen­o­ton kans­sa. Nopeas­ti tulok­sia anta­va PCR on monel­le maal­le vain teo­ri­aa, eikä se ole siir­ty­nyt päi­vit­täi­seen eläin­lää­kä­ri­työ­hön samal­la tehok­kuu­del­la kuin meil­lä. Kun meil­lä peni­sil­lii­ni on ensi­si­jai­nen lää­ke moneen vai­vaan, puhu­taan Poh­jois-Ame­ri­kas­sa ja Euroo­pan ete­lä­osis­sa huo­mat­ta­vas­ti laa­ja­kir­joi­sem­mis­ta val­mis­teis­ta. Nuo­rel­le eläin­lää­kä­ril­le kon­fe­rens­si oli pel­käs­tään täs­tä näkö­kul­mas­ta todel­la sil­miä avaa­va koke­mus. Erään­kin luen­non pää­asia oli pai­not­taa ylei­söl­le näyt­teen­o­ton tär­keyt­tä ennen hoi­to­pää­tös­tä, sil­lä tut­ki­mus­ten mukaan näin hoi­to on kaik­kein kus­tan­nus­te­hok­kain­ta, mik­ro­bi­lääk­kei­den käyt­töä vähen­ne­tään tehok­kaas­ti eikä eläin­ten ter­veys tai tuo­tos kär­si. Suo­ma­lai­sel­le tämä on jo hie­man itses­tään sel­vää kuul­ta­vaa, mut­ta samal­la oppii arvos­ta­maan maam­me hoi­to­käy­tän­tö­jä.

Pää­aree­na­na toi­mi yli­opis­ton suu­ri luen­to­sa­li

Huo­li resis­tens­sin kas­vus­ta mik­ro­bi­lääk­keil­le tuli sel­väs­ti esil­le kai­kis­sa luen­nois­sa. Alan­ko­mais­sa on usean vuo­den ajan käy­ty agres­sii­vis­ta tais­te­lua anti­bioot­ti­re­sis­tens­siä vas­taan aset­ta­mal­la tiuk­ko­ja kri­tee­re­jä lääk­kei­den käy­töl­le ja lää­ke­va­lin­noil­le. Näil­lä kei­noil­la maan mik­ro­bi­lää­ke­käyt­töä on saa­tu vähen­net­tyä 65 %. Toki tämä ker­too myös lää­ke­mää­ris­tä, mitä maas­sa mää­rät­tiin eläi­mil­le ennen tiuk­ko­jen mää­räys­ten toi­meen­pa­noa. Erit­täin mie­len­kiin­toi­nen luen­to kuul­tiin myös LA-MRSA:sta, eli tuo­tan­toe­läi­mis­tä läh­töi­sin ole­vas­ta resis­ten­tis­tä Stap­hy­lococcus aureuk­ses­ta. Tut­ki­muk­ses­sa oli todet­tu, että pääs­ty­ään navet­taan MRSA voi adap­toi­tua olo­suh­tei­siin siten, että sitä on lähes mah­do­ton­ta sanee­ra­ta tilois­ta. Näyt­tee­no­tos­sa havait­tiin, että mil­tei kaik­ki näyt­teet nave­tan pölys­tä läh­tien oli­vat saas­tu­neet resis­ten­til­lä aureuk­sel­la, eikä posi­tii­vis­ten leh­mien lopet­ta­mi­nen pois­ta­nut koko­naan uusin­tain­fek­tioi­den esiin­ty­mis­tä. Myös lyp­sy­lait­teis­ton havait­tiin tar­tut­ta­van resis­tent­tiä bak­tee­ria (Bar­be­rio et. al 2018)
Illan hui­pen­si lää­keyh­tiö Hipran uuden Strep­tococcus ube­ris­ta vas­taan kehi­te­tyn rokot­teen lan­see­raa­mi­nen. Str. ube­ris on maa­il­man­laa­jui­ses­ti mer­kit­tä­vä uta­re­tu­leh­dus­ten aiheut­ta­ja, joka voi vie­dä leh­män todel­la huo­noon kun­toon riip­puen kan­nas­ta. Yhtiön mukaan kol­men rokot­teen sar­ja vähen­tää aina­kin labo­ra­to­rio-olo­suh­teis­sa bak­tee­rin kiin­nit­ty­mis­tä kudok­seen, vähen­tää tut­ki­muk­sis­sa oirei­le­vien uta­re­tu­leh­dus­ten mää­rää ja lyhen­tää oirei­den kes­toa. Lisäk­si yhtiö rapor­toi roko­tet­tu­jen eläin­ten mai­to­tuo­tok­sen ole­van kont­rol­li­ryh­mää suu­rem­pi. Lupaa­vat tut­ki­mus­tu­lok­set ansait­se­vat sel­keäs­ti tar­kem­paa tut­ki­mis­ta, ja aika näyt­tää, saa­daan­ko val­mis­tees­ta kus­tan­nus­te­ho­kas ase ube­ris-tuleh­duk­sia vas­taan.
Tiis­tai­na päi­vän aihei­na oli uta­reen mik­ro­bio­mi (onko sitä?) ja uta­reen immu­no­lo­gia. Nyky­ai­kai­sen kor­kea­tuo­tok­si­sen lyp­sy­leh­män ris­ki sai­ras­tua tuo­tos­sai­rauk­siin, kuten ketoo­siin ja uta­re­tu­leh­duk­seen on mer­kit­tä­vä, ja aineen­vaih­dun­nal­li­nen stres­si aiheut­taa haas­tei­ta immuu­ni­puo­lus­tuk­sen toi­min­nal­le eten­kin siir­ty­mä­kau­den aika­na. Tut­ki­muk­sis­sa havait­tiin, että mm. hols­tein-frii­si­läi­sen jalos­tuk­sen tulok­se­na tiet­ty­jä gee­ne­jä on mene­tet­ty, min­kä tulok­se­na uta­reen puo­lus­tus heik­ke­nee (Curo­ne et. al 2018) Tär­ke­ää on kui­ten­kin muis­taa, että solu­jen lisään­ty­mi­nen mai­dos­sa on elin­tär­keä reak­tio tau­di­nai­heut­ta­jaa vas­taan, ja ker­too eli­mis­tön puo­lus­tau­tu­van asian­mu­kai­ses­ti. Esi­mer­kik­si E. coli aiheut­taa uta­rees­sa puo­lus­tus­reak­tion vii­väs­ty­mi­sen vai­kut­ta­mal­la val­ko­so­lu­jen toi­min­taan, joka osal­taan selit­tää oirei­den hen­gen­vaa­ral­li­suu­den.
Tiis­tai­na todis­tim­me myös kiih­ke­ää väit­te­lyä kah­den kou­lu­kun­nan välil­lä, jot­ka molem­mat ovat mie­les­tään oikeas­sa: onko uta­rees­sa luon­tais­ta mik­ro­bi­po­pu­laa­tio­ta, kuten esi­mer­kik­si suo­lis­tos­sa, vai onko uta­re ter­vee­nä täy­sin ste­rii­li ympä­ris­tö? Vas­tak­kain mie­li­pi­tei­nen­sä oli­vat toh­to­ri Pascal Rai­nard Rans­kas­ta ja toh­to­ri Geor­ge Oiko­no­mou Liver­poo­lin yli­opis­tos­ta. Tut­ki­mus­tu­lok­set ovat moni­se­lit­tei­siä, ja kum­man­kin tulok­sen oikeak­si todis­ta­mis­ta vai­keut­taa täy­sin puh­taan näyt­teen oton mah­dot­to­muus: ihon, vedin­ka­na­van ja iho­na­lais­ku­dos­ten vai­ku­tus­ta ei miten­kään voi­da sul­kea nyky­tek­nii­koil­la pois. Kes­kus­te­lu oli kui­ten­kin hyvin mie­len­kiin­toi­nen, ja ylei­sö viih­tyi lois­ta­vas­ti.

Pos­te­ria­lu­eel­la oli ilta­päi­vän kah­vi­tauon aikaan tun­gos­ta

Ilta­päi­vän kulu­tim­me kau­pun­gil­la näh­tä­vyyk­siä ihas­tel­len ja ostos­kes­kus­ten tar­jon­taan tutus­tuen, ja pian koit­ti kon­fe­rens­sin vii­mei­nen päi­vä. Olin itse ilmoit­tau­tu­nut TCH Ani­mal Healt­hin työ­pa­jaan uta­re­tu­leh­duk­sen tor­jun­nas­ta ja lyp­syn vai­ku­tuk­ses­ta hyvin­voin­tiin. Vaik­ka jäl­leen koin suo­ma­lai­se­na tie­tyt kes­kus­te­lu­nai­heet eri­koi­se­na (kuin­ka tun­nis­taa Mycoplas­ma bovis uta­re­tu­leh­duk­sen aiheut­ta­ja­na on kum­ma puhee­nai­he kun kukaan ei oikein käy­tän­nös­sä pidä PCR-tut­ki­mus­ta käy­tän­nön­lä­hei­se­nä asia­na), oli työ­pa­ja hyö­dyl­li­nen. Pereh­dyim­me vedin­kas­ton ja uta­reen val­mis­te­lu­jen tär­key­teen ter­vey­den kan­nal­ta, ja kuun­te­lim­me luen­to­ja umpi­hoi­to­jen talou­del­li­suu­des­ta ja lyp­sy­ko­neen huol­lon mer­ki­tyk­ses­tä. Itsel­le paras­ta antia työ­pa­jas­sa tar­jo­si vii­mei­nen, uta­reen immu­no­lo­gi­aa käsit­te­le­vä luen­to. Vie­lä tun­te­mat­to­mas­ta syys­tä uta­rees­sa ei kehi­ty han­kit­tua immu­ni­teet­tia, joka välit­tö­mäs­ti tun­nis­tet­tu­aan tau­di­nai­heut­ta­jan käyn­nis­täi­si sitä var­ten suun­ni­tel­lun puo­lus­tus­reak­tion. Sitä vas­toin uta­reen ja muun eli­mis­tön välil­lä näyt­tää ole­van vie­lä tun­te­ma­ton ”muu­ri”, joka pysäyt­tää han­ki­tun immu­ni­tee­tin kehit­ty­mi­sen niil­le tau­di­nai­heut­ta­jil­le, jot­ka kai­ken jär­jen mukaan esiin­ty­vät navet­taym­pä­ris­tös­sä jat­ku­vas­ti ja joi­ta vas­taan eli­mis­tön olet­tai­si osaa­van puo­lus­tau­tua. Täten uta­re puo­lus­tau­tuu aina syn­nyn­näi­sen puo­lus­tuk­sen tur­vin, eli käy­tän­nös­sä syö­jä­so­lu­jen ja neut­ro­fii­lien tur­vin. Poi­ki­mi­sen aikaan syn­nyn­näi­nen immu­ni­teet­ti vas­taa mil­tei kai­kes­ta puo­lus­tuk­ses­ta, sil­lä han­kit­tu puo­lus­tus hil­je­nee liit­tyen luon­nol­li­siin syi­hin siir­ty­mä­kau­del­la (nega­tii­vi­nen ener­gia­ta­se, ras­va­hap­po­jen mää­rä veres­sä jne.). Tie­sit­te­kö lisäk­si, että neut­ro­fii­lien toi­min­taan vai­kut­taa veren kal­sium­ta­so? Oiree­ton­kin kal­siu­min­puu­tos voi siis hei­ken­tää immuu­ni­puo­lus­tus­ta lisä­ten ris­kiä tuleh­dus­sai­rauk­sil­le. Onnek­si kysei­sel­lä luen­noit­si­jal­la oli tähän­kin tilan­tee­seen rat­kai­su: Elancon lan­see­ra­ma Imres­tor-val­mis­te, joka pis­tos­hoi­to­na annet­tu­na lisää immuu­ni­puo­lus­tuk­sen aktii­vi­suut­ta ja neut­ro­fii­lien mää­rää eli­mis­tös­sä vähen­täen näin tuleh­dus­sai­rauk­sien esiin­ty­vyyt­tä poi­ki­mi­sen jäl­keen. Kuten aiem­man, taa­jaan heh­ku­te­tun lää­ke­val­mis­teen koh­dal­la, myös tämän kans­sa pidäm­me tun­to­sar­vet kohol­la ja otam­me sel­vää, lunas­taa­ko val­mis­te kovat odo­tuk­set.
Työ­pa­jan venyt­tyä yli puo­li­tois­ta tun­tia mer­kit­tyä pidem­mäk­si (lie­kö syy­nä ita­lia­lai­set aika­tau­lut?) emme ehti­neet tutus­tua kau­nii­seen Mila­non kate­draa­liin, vaan myö­häi­sen lou­naan jäl­keen len­to­kent­tä kut­sui, ja pian las­keu­duim­me­kin yön­käh­myi­seen Suo­meen. Itsel­lä edes­sä oli vie­lä yöl­li­nen bus­si­mat­ka Kuo­pioon, min­kä kruu­na­si työ­päi­vä. Vaik­ka mehut oli puris­tet­tu vii­meis­tä pisa­raa myö­ten, mie­les­sä pääl­lim­mäi­se­nä kihi­si innos­tus. Koke­mus oli hui­kea ja mie­leen­pai­nu­va, ja tule­vai­suu­des­sa siin­tää jo toi­vo seu­raa­vas­ta työ­mat­kas­ta. Mie­les­sä on enää vain yksi kysy­mys: Mais­tuu­ko mozza­rel­la ja Pro­secco yhtä hyväl­tä Suo­men kama­ral­la?


ELL Noo­ra Fors­blom
Kir­joit­ta­ja työs­ken­te­lee kun­na­ne­läin­lää­kä­rin sijai­se­na Kuo­pion alu­eel­la ja Lehmälääkärit.com ter­vey­den­huol­toe­läin­lää­kä­ri­nä Itä-Suo­mes­sa. Mat­kaa var­ten hän sai Suo­men Tuo­tan­toe­läin­lää­kä­riyh­dis­tyk­sel­tä apu­ra­han – kii­tos!