Eläin­lää­kä­rim­me Hei­din pyyn­nös­tä kir­joit­te­len nyt Leh­mä­lää­kä­rei­den blo­giin muu­ta­man aja­tuk­sen par­si­na­vet­tam­me muu­tos­ten tuu­lis­ta, jot­ka ovat vii­me kevääs­tä läh­tien siel­lä pyyh­ki­neet. Työs­ken­te­lem­me 34 leh­män par­si­na­ve­tas­sa ja olem­me pyr­ki­neet paran­ta­maan leh­mien olo­suh­tei­ta eri­ko­koi­sin aske­lin. Ehkä­pä mer­kit­tä­vin muu­tos tähän men­nes­sä on ollut Ali­na-lapa­tu­ki­par­sis­ta luo­pu­mi­nen ja siir­ty­mi­nen nis­ka­put­kiin.

Alkuun ura­kan suu­ruus mie­ti­tyt­ti, samoin mitoi­tuk­set. Ja tie­ten­kin kaik­ki työt oli­si ajoi­tet­ta­va vie­lä lai­dun­kau­del­le, jot­ta itse asiak­kaat eivät ole häi­rit­se­mäs­sä (tai kau­his­te­le­mas­sa) remont­tia. Näin jäl­keen päin aja­tel­len ja nyt puo­li­sen vuot­ta nis­ka­put­ki­par­si­leh­mien elä­mää seu­ran­nee­na mie­les­sä on kui­ten­kin lähin­nä kak­si asi­aa: 1. Mik­si ihmees­sä tätä ei teh­ty aikai­sem­min? 2. Remon­tin työ­mää­rä yllät­ti vähyy­del­lä.

Aikai­sem­min meil­lä on todel­li­se­na vit­sauk­se­na olleet tois­tu­vat bur­sii­tit mil­loin mis­sä­kin nive­les­sä ja eten­kin kevät­tal­vi­sin tilan­ne alkoi jo ihan oikeas­ti olla ahdis­ta­va. Meil­lä suu­rin altis­ta­ja on ollut epä­so­pi­va par­si. Ali­nat oli meil­le asen­net­tu 90-luvun alku­vuo­si­na kar­jan kes­ki­kor­keu­den olles­sa ehkä vähän pie­nem­pi. Jalos­tuk­sen myö­tä koko on kas­va­nut ja par­ret alkoi­vat olla sekä lii­an lyhyi­tä että par­ren ylä­mut­ka (se, joka osuu leh­män nis­kan pääl­le sen olles­sa pöy­däs­sä) alkoi olla lii­an mata­lal­la monel­le. Sää­tö­va­rat oli­vat tie­ten­kin tapis­saan. Ja kir­sik­ka­na kakun pääl­lä par­si­mal­li pakot­taa leh­män makuul­le kor­keal­ta pudot­tau­tu­mal­la, mikä rasit­ti nive­liä vie­lä enti­ses­tään. Myös ylös­nouse­mi­nen makuul­ta iso­jen leh­mien tapauk­sis­sa oli ikä­vää kat­sot­ta­vaa, kun tilaa pään eteen hei­lau­tuk­sel­le ei ollut iki­nä sii­nä, mihin pää ja kau­la makuul­la aset­tu­vat.

Meil­lä oli jo aikai­sem­min pakon sane­le­mi­na teh­ty muu­ta­ma hätä­ko­kei­lu nis­ka­put­kis­ta kaik­kein ongel­mal­li­sim­mil­le leh­mil­le. Tulok­set oli­vat olleet pel­käs­tään lupaa­via: tuo­tos nousi erääl­lä­kin isol­la mam­mal­la 7 kg, kun syön­nin este pois­tet­tiin ja patit para­ni­vat pois. Niin­pä vii­me kesä­nä pää­tet­tiin ryh­tyä tuu­mas­ta toi­meen heti, kun 1. rehusa­to on teh­ty. Hom­maa oli jo aloi­tel­tu aiem­min vähän kyse­le­mäl­lä mui­den koke­muk­sia, vink­ke­jä ja vir­hei­tä. Lisäk­si käy­tiin paris­sa par­si­na­ve­tas­sa kat­so­mas­sa niis­sä teh­ty­jä paran­nuk­sia.

Aluk­si toi­min­ta­suun­ni­tel­ma oli seu­raa­va: pure­taan lapa­tuet pois, jäte­tään jäl­jel­le vain par­re­ne­rot­ta­jat, ylhääl­lä kul­ke­va vesi­put­ki ja teh­dään ris­ti­kyt­kyet. Erääs­sä vie­rai­lu­pai­kas­sa oli teh­ty saman­lai­nen pur­kuo­pe­raa­tio ja jätet­ty vain par­sien raa­mit jäl­jel­le ilman mitään nis­ka­put­kia tai mui­ta etues­tei­tä. Ajat­te­lim­me kokeil­la, toi­mi­si­ko meil­lä sama. Van­ho­jen par­sien pur­ka­mis­ta epäi­lim­me aluk­si mel­ko työ­lääk­si hom­mak­si, mut­ta ne puheet voi­daan perua. Lopul­ta hom­maan meni kah­del­ta ihmi­sel­tä yksi lyp­sy­jen väli ja loput purin itse seu­raa­va­na päi­vä­nä lyp­sy­jen välis­sä.

Leh­mät otti­vat lisään­ty­neen tilan ehkä vähän lii­an­kin iloi­si­na vas­taan. Täs­tä seu­ra­si nimit­täin se, että muu­ta­ma ove­la pik­ku ayrs­hi­re kik­kai­li aina lai­tu­mel­ta tul­les­sa ja lai­tu­mel­le men­nes­sä ruo­kin­ta­pöy­däl­le itsen­sä. Siel­lä sit­ten sii­vot­tiin mui­den jau­hon­jä­mät, ehkä vähän kakat­tiin ja lopul­ta pois­tut­tiin pöy­dän yli toi­sen puo­len par­siin. Myös etusor­kat oli­vat kurai­si­na pöy­däl­lä ehkä tur­han usein ja vas­ta­päi­sen kave­rin jau­hot ylet­ti kyl­lä varas­ta­maan, jos oikein kovas­ti venyt­ti… Eli ei ehkä vie­lä ihan vii­meis­tel­ty remont­ti. Hätä­rat­kai­su­na viri­tet­tiin kuor­ma­lii­na par­si­ra­ken­tei­siin koko par­si­ri­vin mital­le, ikään kuin ”nis­ka­put­kek­si”, kun pöy­dän yli juok­sen­te­lu lai­tu­mel­le läh­dös­sä alkoi kiris­tää her­mo­ja. Alus­ta asti oli kui­ten­kin näh­tä­vis­sä, että kons­ti ei tule pit­käs­sä juok­sus­sa toi­mi­maan, sil­lä isoim­pien leh­mien nis­kaa lii­na pai­noi syö­des­sä ja pie­nem­mil­le­kin aiheut­ti han­kau­maa. Täl­lä men­tiin kui­ten­kin lai­dun­kau­den lop­puun, kun leh­mät eivät käy­neet sisäl­lä kui­ten­kaan kuin lyp­syl­lä.

Syys­kuus­sa sit­ten otet­tiin vih­doin lop­pu­ru­tis­tus par­si­rem­pas­ta ja suun­ni­tel­tiin nis­ka­put­ket. Nii­den mitoi­tus ei peri­aat­tees­sa ole vai­ke­aa, mut­ta vaa­tii kyl­lä ihan oikeas­ti asi­aan pereh­ty­mis­tä, mit­kään ”sin­ne päin” –rois­kai­sut eivät vält­tä­mät­tä tuo­ta kau­hean hyvää lop­pu­tu­los­ta. Hei­di neu­voi meil­le sivus­ton, jos­sa mitoi­tuk­sia on esi­tel­ty (http://www.omafra.gov.on.ca/english/livestock/dairy/facts/tiestalldim.htm) ja siel­tä löy­ty­vien kaa­vo­jen avul­la suun­ni­tel­tiin omat mitoi­tuk­set mei­dän leh­mien koon mukaan. Par­ren pituut­ta ei meil­lä enää pys­ty sää­tä­mään, joten kes­ki­tyim­me leh­mien kor­keuk­sien mit­taa­mi­seen. Lisäk­si par­teen tulee jo lapa­tu­kien pois­tos­ta vähän lisää pituut­ta, kun leh­mä sei­soo par­res­sa vapaam­min etues­tei­den pois­tut­tua.

Kor­keu­den mit­taa­mi­nen oli kui­ten­kin tär­ke­ää, kos­ka ilman sitä nis­ka­put­ken oikean pai­kan löy­tä­mi­nen voi olla vai­ke­aa. Mit­taa­mi­sen jäl­keen las­ket­tiin, kuin­ka pal­jon mitä­kin koko­luok­kaa mei­dän nave­tas­sa on ja sen avul­la läh­det­tiin las­ke­maan oike­aa mitoi­tus­ta. Ide­aa­li­ti­lan­tees­sa jokai­sel­le leh­mäl­le oli­si oma sää­det­tä­vä nis­ka­put­ki, mut­ta kyl­lä tämä kom­pro­mis­si­mi­toi­tus­kin on toi­mi­nut ihan hyvin. Mitoi­tim­me lopul­ta put­ken tar­koi­tuk­sel­la ehkä vähän ylä­kant­tiin, jot­ta isoim­mil­la­kin leh­mil­lä oli­si riit­tä­vä pää­sy ruo­kin­ta­pöy­däl­le. Hei­din neu­vo oli, että tark­kail­kaa isoim­pien leh­mien pöt­se­jä, jos syön­ti pysyy niil­lä hyvä­nä, on mitoi­tus­kin ok. Syön­ti ei meil­lä ole kenel­lä­kään not­kah­ta­nut, päin­vas­toin. Myös vas­ta­poi­ki­neet ovat käyn­nis­ty­neet hyvin, tähän voi tosin vai­kut­taa umpi­ruo­kin­nan tar­ken­tu­nut suun­nit­te­lu­kin. Yhtä kaik­ki, tus­kin lisään­ty­nees­tä syön­ti- ja makuu­ti­las­ta hait­taa­kaan on ollut. Nis­ka­put­keen asen­net­tiin joka leh­män koh­dal­le myös väl­jä, pyö­ri­vä kap­pa­le muo­vis­ta vie­mä­ri­put­kea ehkäi­se­mään kar­vo­jen hier­ty­mis­tä nis­kas­ta. Tätä suo­sit­te­len ehdot­to­mas­ti, jos mitoi­tus­ta ei voi teh­dä tar­kas­ti joka pai­kal­le erik­seen.

Ris­ti­kyt­kyet teh­tiin mei­je­ril­tä oste­tus­ta kyt­kye­nau­has­ta, jota myy­tiin iso­na rul­la­na. Lisäk­si tar­vit­tiin kiin­ni­tys­luk­ko­ja ja van­hoi­hin pan­toi­hin ren­kaat, jois­ta leh­mä kiin­ni­te­tään. Kyt­kyet kiin­ni­tet­tiin par­si­ra­ken­tei­siin pako­put­kiklem­ma­riin hit­sa­tun ket­ju­len­kin avul­la. Len­kit otet­tiin van­hois­ta Ali­na-par­siin kuu­lu­neis­ta kiin­ni­tys­ket­juis­ta, eli nekin saa­tiin hyö­ty­käyt­töön. Pel­lon­pa­jal­ta tilat­tiin kiin­ni­tys­kap­pa­leet, joil­la nis­ka­put­ket saa­tiin lii­tet­tyä par­si­ra­ken­tei­siin. Osit­tain hyö­dyn­net­tiin myös van­ho­jen raken­tei­den pur­ka­mi­ses­ta jää­nei­tä kiin­ni­tys­kap­pa­lei­ta. Rau­ta­put­ki on 2” sin­kit­tyä put­kea, osit­tain peräi­sin omis­ta varas­tois­ta ja loput rau­ta­ro­mu­kau­pas­ta. Vie­mä­ri­put­ki oli omis­ta varas­tois­ta ja rau­ta­kau­pas­ta. Tark­kaa kulu­las­kel­maa ei ole teh­ty, mut­ta kus­tan­nuk­sik­si voi­daan arvioi­da noin 700 euroa, toki omaa työ­tä ja omis­ta varas­tois­ta löy­ty­nei­tä mate­ri­aa­le­ja ei täs­sä arvios­sa ole huo­mioi­tu.

Van­hoi­hin raken­tei­siin emme kai­pai­le yhtään ja luu­len leh­mien mie­li­pi­teen ole­van saman­suun­tai­nen. Aina­kin tuo­tos­tie­dot ker­to­vat sen suun­tais­ta: >60 päi­vää poi­ki­mi­ses­ta tuo­tos on nous­sut 1%, 60–120 päi­vää poi­ki­mi­ses­ta 12,7%, 121–180 päi­vää poi­ki­mi­ses­ta jo 18%. Meil­lä on ennes­tään ihan hyvä syön­ti­ky­kyi­nen eläi­nai­nes, mut­ta remon­tin myö­tä koko syön­ti­po­ten­ti­aa­li on otet­tu käyt­töön. Ensi­koi­den­kin kes­ki­mää­räi­nen päi­vä­mai­to on nous­sut 16,2%.

Jos ole­te­taan, että kuvit­teel­li­nen kes­ki­tuo­tos 10 000 kg, kes­ki­mää­rin mai­to­mää­rä nousi 10,6 % eli noin 1000 kg /lehmä, niin noin 35 sen­tin mai­don­hin­nal­la kak­si leh­mää mak­saa inves­toin­nin vuo­des­sa takai­sin. Mei­dän 34 leh­mää mak­soi­vat inves­toin­nin rei­lus­sa 20 päi­väs­sä.

Ver­tai­lu­koh­ta­na on käy­tet­ty vii­me vuo­den maa­lis­kuun raport­te­ja, jol­loin mitään olo­suh­de­pa­ran­nuk­sia ei vie­lä oltu teh­ty. Ilman­vaih­toa on myös paran­net­tu remon­tin kans­sa samaan aikaan pitä­mäl­lä ikku­noi­ta koko­naan auki oikeas­taan muu­ten pait­si kovil­la pak­ka­sil­la, tämä vai­kut­taa var­mas­ti myös paran­tu­nei­siin lukui­hin. Mitään kovin tie­teel­li­ses­ti päte­viä las­kel­mia näin lyhyel­lä aika­vä­lil­lä ei vie­lä voi­da teh­dä, mut­ta suun­ta on ollut kui­ten­kin ehdot­to­mas­ti oikea ja remon­tit hyö­dyt ovat tul­leet sel­väs­ti esiin paran­tu­nee­na eläin­ter­vey­te­nä ja tuo­tok­sen nousu­na.

Lis­taan tähän lop­puun vie­lä remon­tin plus­sat ja mii­nuk­set

+leh­mil­lä vähem­män kin­ner­hier­ty­miä

+vapaam­pi par­si mah­dol­lis­taa pidem­män syön­ti- ja makuu­ajan = lisää mai­toa!

+vas­ta­poi­ki­nei­den ja ump­pa­rei­den olo­suh­tei­ta saa­tiin paran­net­tua, vähem­män ongel­mia näil­lä ryh­mil­lä

+hoi­to­toi­men­pi­teet, kuten pas­tan tai boluk­sen lait­ta­mi­nen ei edel­leen­kään ole ongel­ma, vaik­ka aluk­si sitä epäil­tiin­kin

+leh­mät pys­ty­vät hoi­ta­maan itse­ään parem­min nuo­le­mal­la

+makuul­le­me­no ja ylös­nouse­mi­nen käy­vät hel­pos­ti

+remont­ti oli edul­li­nen ja vei vähem­män aikaa kuin aja­tel­tiin

-ump­pa­rit (meil­lä kaik­ki ump­pa­rit­kin par­sis­sa, tosin oma­na ryh­mä­nään) kont­taa­vat nis­ka­put­ken alta varas­ta­maan vas­ta­päi­sen lyp­sä­vän säi­lö­re­hua

-pie­net eläi­met ovat ehkä vähän likai­sem­pia. Sil­ti uta­re­tu­leh­duk­set ovat vähen­ty­neet ja osa sel­lai­sis­ta sot­ki­jois­ta, jot­ka sot­ki­vat aiem­min, ovat nyt puh­taam­pia

Kat­ri Salo­vaa­ra

Kuva 1. Täs­sä kuvas­sa makoil­laan van­hois­sa par­sis­sa.

Kuva 2. Näil­lä väli­neil­lä puret­tiin van­hat raken­teet. Taa­em­pa­na kuvas­sa näkyy myös kyt­kye­nau­haa rul­las­sa.

Kuva 3. Vasen puo­li puret­tu, oikeal­la van­hat raken­teet kiin­ni. Oikeal­la näkyy myös kuor­ma­lii­na, joka asen­net­tiin näi­hin par­siin jo alku­vai­hees­sa, kos­ka täs­sä pää­dys­sä oli kak­si ostoe­läin­tä, joi­den koh­dal­la halut­tiin var­mis­taa, ettei­vät läh­de pöy­dän kaut­ta lai­tu­mel­le.

Kuva 4. Täs­sä remont­ti on nis­ka­put­kia vail­le val­mis. Tämä val­mis­tui jos­kus hei­nä­kuus­sa ja täl­lä men­tiin syys-loka­kuun vaih­tee­seen lai­dun­kau­den lop­puun.

Kuva 5. Täs­sä paten­toi­ma­ton itse kehi­tel­ty kyt­kyen kiin­ni­tys, pako­put­kiklem­ma­riin hit­sat­tiin ket­ju­len­kit ja näi­hin kiin­ni­tet­tiin nau­hat.

Kuva 6. Kaa­va­ku­va ja las­kel­mia par­si­mi­toi­tuk­ses­ta. Apu­na käy­tet­tiin net­ti­si­vus­toa.

Kuva 7. Net­ti­si­vus­ton mitat oli­vat tuu­mis­sa, täs­sä muu­te­taan mitoi­tuk­sia sen­teik­si ja omil­le leh­mil­le sopi­vik­si.

Kuva 8. Aiem­paan ver­rat­tu­na leh­mil­lä on nyt enem­män tilaa myös vali­ta hyvä makuu­asen­to.

Kuva 9. Vih­doin val­mis­ta!

Kuva 10. Syön­nin esteet on mini­moi­tu ja se on näky­nyt myös pöt­seis­tä.

Kuva 11. Remp­paa­jat Sami ja Kat­ri sekä Mope-leh­mä