Vir­ve kävi kat­so­mas­sa, mitä Lehmälääkärit.com:n omal­le Babe-vasi­kal­le kuu­luu. Babe on nyt 7 viik­koa van­ha ja kas­vaa vapaal­la juo­tol­la hyvin. Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na hie­man tut­ki­mus­tie­toa tii­vis­tet­ty­nä sii­tä, mik­si vasi­koi­den juot­toa ei kan­na­ta rajoit­taa.

Lyp­sy­ro­tui­set vasi­kat juo­vat yli tuplas­ti enem­män mai­to kuin perin­tei­nen ”10% elopainosta”-ohje on ollut, jos niil­lä on sii­hen mah­dol­li­suus. Ensim­mäi­nen tut­ki­mus, johon ohje rajoit­taa vasi­koi­den päi­vit­täis­tä juo­ma­mää­rää 10%:iin elo­pai­nos­ta on vuo­del­ta 1923. Eri­tyi­ses­ti 50- ja 60-luvul­la teh­dyis­sä tut­ki­muk­sis­sa saa­tu­jen tulos­ten perus­teel­la vasi­koi­den juot­toa rajoi­te­taan joil­lain tiloil­la vie­lä tänä­kin päi­vä­nä, jot­ta ne alkai­si­vat syö­mään kiin­te­ää rehua aiem­min, pöt­si kehit­tyi­si nuo­rem­mal­la iäl­lä ja että vasi­kat voi­tai­siin vie­roit­taa juo­tol­ta aiem­min. Vie­lä 90-luvul­la yri­tet­tiin kek­siä, miten vasi­kat voi­tai­siin vie­roit­taa mai­dol­ta mah­dol­li­sim­man aikai­sin, usein jo alle kuu­kau­den iäs­sä. Vii­mei­sen 20 vuo­den aika­na on kui­ten­kin havait­tu, että vasi­kat kas­va­vat parem­min perin­teis­tä ohjet­ta suu­rem­mil­la juot­to­mää­ril­lä ja että hyväl­lä kas­vul­la on posi­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia lyp­sy­leh­mäk­si kas­va­van vasi­kan myö­hem­pään tuo­tok­seen.

Vasik­ka saa kai­ken ravin­ton­sa mai­dos­ta tai juo­ma­re­hus­ta, kun­nes se alkaa kulut­ta­maan riit­tä­väs­ti kiin­te­ää ravin­toa ja kehit­tyy märeh­ti­jäk­si. Luon­nos­sa emän alla hols­tein vasi­kat juo­vat kes­ki­mää­rin 6 kg/vrk ensim­mäi­sen elin­vii­kon aika­na ja 12 kg/vrk yhdek­sän vii­kon ikäi­se­nä.  Ensim­mäi­sen vii­kon aika­na vasik­ka imee emään­sä noin 8–12 ker­taa päi­väs­sä ja noin 10 minuut­tia ker­ral­laan. Ime­mis­ker­to­jen mää­rä vähe­nee vasi­kan kas­vaes­sa. Vasik­ka alkaa märeh­ti­mään 2–3 vii­kon iäs­sä.

Kun mai­toa tar­jo­taan vapaas­ti, vasi­kat juo­vat tyy­pil­li­ses­ti noin 20% elo­pai­nos­taan vuo­ro­kau­des­sa. Hols­tein vasi­kal­la tämä tar­koit­taa noin 10–12 lit­raa täys­mai­toa päi­väs­sä. Vapaa juot­to paran­taa vasi­koi­den kas­vua juot­to­kau­del­la, vähen­tää sai­rauk­sien esiin­ty­vyyt­tä ja kuol­lei­suut­ta sekä mah­dol­lis­taa parem­min vasi­koi­den luon­tai­sen käyt­täy­ty­mi­sen. Eli vapaa juot­to siis kai­ken kaik­ki­aan paran­taa vasi­koi­den hyvin­voin­tia.  Ylei­nen väi­te, että vapaa juot­to aiheut­tai­si vasi­koil­le ripu­lia ei pidä paik­kan­sa. Ripu­lin esiin­ty­vyys liit­tyy huo­noon hygie­ni­aan, hoi­toon ja olo­suh­tei­siin, ei juot­to­mää­rään. Sen sijaan hei­kom­pi ravin­toai­nei­den saan­ti rajoi­te­tul­la juo­tol­la voi hei­ken­tää vasi­koi­den vas­tus­tus­ky­kyä ja siten altis­taa ne her­kem­min sai­rauk­sil­le.

Vasi­kat alka­vat syö­mään mitat­ta­via mää­riä kiin­te­ää rehua noin kah­den vii­kon iäs­sä myös vapaal­la juo­tol­la.   On tot­ta, että vapaal­la juo­tol­la vasi­kat kui­ten­kin syö­vät vähem­män kiin­te­ää rehua kuin rajoi­te­tul­la juo­tol­la juot­to­kau­den aika­na, mikä saat­taa hidas­taa pöt­sin fyy­sis­tä ja meta­bo­lis­ta kehi­tys­tä. Toi­saal­ta on myös tut­ki­muk­sia, jois­sa juot­to­mää­räl­lä tai kiin­teän rehun kulu­tuk­sel­la ei todet­tu ole­van vai­ku­tus­ta pöt­si­pa­pil­lo­jen kehi­tyk­seen. Vaik­ka rajoi­te­tul­la juo­tol­la vasi­kat kulut­ta­vat siis taval­li­ses­ti kak­si ker­taa enem­män vasik­ka­re­hua kuin vapaal­la juo­tol­la ole­vat vasi­kat, ne eivät sil­ti saa riit­tä­väs­ti ener­gi­aa ravin­nos­taan. Tämä näkyy nii­den hei­kom­pi­na päi­vä­kas­vui­na juot­to­kau­den aika­na.

Vapaal­ta juo­tol­ta äkil­li­ses­ti vie­roi­tet­taes­sa vasi­koi­den päi­vä­kas­vu voi hei­ken­tyä ja ne saat­ta­vat jopa laih­tua, jos ne eivät ole oppi­neet syö­mään riit­tä­väs­ti kiin­te­ää rehua ennen vie­roi­tus­ta. Kiin­teän rehun syön­tiä ennen vie­roi­tus­ta voi­daan paran­taa vasi­koi­den ryh­mä­kas­va­tuk­sel­la ja tar­joa­mal­la vasi­koil­le mait­ta­vaa, hyvin sula­vaa rehua sekä vapaas­ti vet­tä. Vasi­kat oppi­vat kiin­teän rehun syön­tiä sosi­aa­li­sil­ta kump­pa­neil­taan, var­hai­ses­sa vai­hees­sa eten­kin emäl­tään, mut­ta myös toi­sil­ta vasi­koil­ta. Ryh­mäs­sä kas­va­nei­den vasi­koi­den päi­vä­kas­vu ei not­kah­da niin pal­jon vie­roi­tuk­sen aikaan kuin yksi­lö­kar­si­nas­sa kas­va­nei­den ja myös pareit­tain olleet vasi­kat syö­vät enem­män vasik­ka­re­hua ennen vie­roi­tus­ta kuin yksi­lö­kar­si­nas­sa olleet.

Vapaal­ta juo­tol­ta vie­roi­tus tulee aina teh­dä vähi­tel­len. Asteit­tai­nen mai­don vähen­tä­mi­nen lisää kiin­teän rehun syön­tiä jo ennen vie­roi­tus­ta, jol­loin vasik­ka jat­kaa tai jopa lisää syön­tiä mai­dol­ta vie­roi­tuk­sen jäl­keen, päi­vä­kas­vu ei not­kah­da eikä vasik­ka koe vie­roi­tus­ta niin stres­saa­va­na. Asteit­tain vapaal­ta juo­tol­ta vie­roi­tet­taes­sa vasi­koi­den etu­ma­ho­jen on todet­tu ole­van meta­bo­li­ses­ti kehit­ty­neem­mät ja pai­na­vam­mat kuin rajoi­te­tul­la juo­tol­la olleil­la vasi­koil­la.

Ensim­mäi­nen tut­ki­mus, jos­sa saa­tiin viit­tei­tä sii­tä, että hyvin kas­va­neet vasi­kat tuot­ta­vat myö­hem­min enem­män mai­toa, jul­kais­tiin vuon­na 1997.  Vii­me vuo­si­na on muun muas­sa todet­tu, että 22% ensik­ko­kau­den mai­to­tuo­tok­sen vaih­te­lus­ta voi­daan selit­tää juot­to­kau­den päi­vä­kas­vul­la: jokais­ta 100 g lisäys­tä päi­vä­kas­vus­sa juot­to­kau­del­la leh­mä­va­sik­ka tuot­taa noin 100 kg enem­män mai­toa ensim­mäi­sel­lä lyp­sy­kau­del­laan. Jos ver­ra­taan vapaa­ta täys­mai­to­juot­toa vapaa­seen juo­ma­re­hu­juot­toon, täys­mai­to­juo­tol­la vasik­ka­na olleet hie­hot tuot­ta­vat 10% enem­män mai­toa ensik­ko­kau­del­laan.  Hyvä päi­vä­kas­vu var­hai­ses­sa vai­hees­sa alen­taa myös hie­ho­jen poi­ki­mai­kää.

Vasik­ka siis ”ohjel­moi­daan” hyväk­si lyp­sy­leh­mäk­si jo juot­to­kau­del­la! Tai oikeas­taan ohjel­moin­tia tapah­tuu jo tii­ney­den aika­na, mut­ta sii­tä ehkä lisää jos­kus tois­te!

Läh­de

Kertz A.F. ym. A 100-year review: calf nut­ri­tion and mana­ge­ment. J.Dairy.Sci 207;100:10151–10172

Khan M.A. Wea­ry D.M. ja von Key­ser­lingk M.A.G. Invi­ted review: Effects of milk ration on solid feed inta­ke, wea­ning and per­for­mance in dai­ry hei­fers. J.Dairy.Sci 2001;94:1071–1081