KAKSI PULLOA, KIITOS! AI KALKKIA VAI? Kaikki kalsiumista, osa 1: Poikimahalvaus.

Pari päivää sitten poikinut lehmä, korvat ovat kylmät eikä seisomaan nousemisesta tahdo tulla mitään. Tuttu tilanne jokaiselle lypsykarjan parissa työskentelevälle. Veren matala kalsiumpitoisuus eli hypokalsemia iskee vastapoikineelle lehmälle kalsiumin tarpeen yllättäen lisääntyessä alkaneen maidontuotannon myötä. Tämä on fysiologinen ilmiö eikä aina aiheuta ongelmia. Mikäli lehmän elimistö ei ehdi reagoida riittävän nopeasti tasatakseen veren kalsiumpitoisuuden, hypokalsemia voi syventyä ja lehmä halvautua. Tämän ongelman tunnemme poikimahalvauksena.

Kalsiumaineenvaihdunnan säätely

Lypsylehmällä veren kalsiumpitoisuus on normaalisti noin 2,1-2,8 mmol/l. Kun kalsiumin tarve kolostrogeneesin eli ternimaidon tuotannon myötä lisääntyy, tippuu veren kalsiumpitoisuus alle 2 mmol/l. Tällöin lehmän elimistö pyrkii vapauttamaan kalsiumia luustosta, hillitsemään sen eritystä virtsassa ja lisäämään kalsiumin imeytymistä suolistosta.

Kalsiumaineenvaihdunnan säätelyä varten luonto on luonut lehmälle hormonaalisen säätelymekanismin,
johon osallistuvat lisäkilpirauhasesta eritettävä paratyreoideahormooni ja kilpirauhasesta erittyvä kalsitoniini. Kun lisäkilpirauhanen aistii veren kalsiumpitoisuuden laskeneen, paratyreoideahormoonin eritys alkaa. Paratyreoideahormooni vaikuttaa ensisijaisesti luustoon ja munuaisiin – luustosta aletaan vapautta kalsiumia verenkiertoon ja munuaisisten toimintaa säätelemällä kalsiumin eritys virtsaan vähenee. Mikäli kalsiumvaje veressä on lievä, saattavat nämä mekanismit riittää normokalsemian eli veren normaalin kalsiumpitoisuuden saavuttamiseen. Paratyreoideahormooni myös aktivoi lehmän elimistössä olevan inaktiivisen D-vitamiinin toiminnalliseen muotoon. Tämä
aktivoitu D-vitamiini vaikuttaa lehmän ohutsuolessa lisäten kalsiumi aktiivista imeytymistä sulaneesta rehumassasta, jolloin veren kalsiumpitoisuus nousee.

Jotta hypokalsemian korjaustoimet lehmän elimistössä eivät aiheuttaisi vakavaa hyperkalsemiaa eli liian korkeaa veren kalsiumpitoisuutta, eritetään kilpirauhasesta kalsitoniinia, kun veren kalsiumpitoisuus on yli 2,25 mmol/l. Kalsitoniinin vaikutuksesta
kalsiumin vapautuminen luustosta estyy ja kalsiumia eritetään virtsaan hieman normaalia enemmän. Niinpä veren kalsiumtaso laskee normaaliin vaihteluväliin.

Poikimahalvauksen oirekuvan synty

Kalsium osallistuu moniin elintoimintoihin pääasiassa biologisesti aktiivisessa ionimuodossaan Ca2+.
Kalsiumia tarvitaan mm. veren hyytymiseen, luukudoksen muodostumiseen, lihasten supistumiseen, hermoimpulssien välittymiseen sekä neutrofiilien eli tulehdussolujen toimintaan. Poikimahalvaukseen sairastuneella lehmällä veren kalsiumtaso laskee usein 1-1,5 mmol/l tienoolle eikä elimistön kalsiumaineenvaihdunnan säätely pysty nostamaan kalsiumpitoisuutta veressä takaisin normaaliksi. Vakavan hypokalsemian aikana lehmän elimistön normaali toiminta ei ole mahdollista ja tila on pahimmassa tapauksessa lehmälle hengenvaarallinen.

Koska kalsiumia tarvitaan sekä hermoimpulssien välittymiseen hermosoluista lihassoluihin että itse lihasten supistumiseen, hypokalsemian aikana hermoimpulssit eivät välity lihaksiin eikä lihaksilla ole tarpeeksi kalsiumia supistuakseen. Niinpä kliinisenä sairautena nähtävän poikimahalvauksen aikana lehmä jää heikentyneen lihastyön vuoksi makaamaan. Kalsiumia tarvitaan myös sydänlihaksen supistumiseen ja
sähköimpulssien välittymiseen sydämen osasta toiseen. Poikimahalvauksen aikana sydänlihaksen supistumisvoima onkin heikentynyt, joten verenpaineen säilyttämiseksi sydämen lyöntitiheys saattaa nousta. Siitä huolimatta verenpaine ja ääreisverenkierto usein heikkenevät. Tällöin myös lämmönsäätely huonontuu ja lehmän kehon ääreisosat, kuten korvat, häntä tai raajat tuntuvat kylmiltä ja eläimen ruumiinlämpö laskee. Sileät, tahdonalattomat lihakset ruuansulatuskanavassa, kohdussa tai esimerkiksi virtsarakossa eivät myöskään supistele ja poikimahalvauksen oirekuvaan voikin liittyä suoliston toiminnan lamaantuminen, puhaltuminen tai poikimisen yhteyteen ajoittuvan halvaantumisen takia
synnytyksen keskeytyminen ja kohdun esiinluiskahdus.

Paljonko kalkkiliuosta sitten lorotellaan halvaantuneeseen lehmään?

Poikimahalvauksen hoidoksi 600 kg lehmä tarvitsee kerta-annoksena suonensisäisesti 9-12 g kalsiumia vastaten noin 1-2 g kalsiumia per 100 kg. Suonensisäinen kalsiumliuos nostaa veren kalsiumpitoisuuden noin neljäksi tunniksi. Mikäli yksi kalsiumin annostelukerta ei riitä, voidaan hoito uusia 6-8 tunnin kuluttua. Ihonalaista kalsiumliuoksen annostelua ei suositella, sillä kalsium on kudoksia ärsyttävää ja voi johtaa kudostuhoon pistosalueella. Poikimahalvauksen aikana lehmän ääreisverenkierto on myös heikentynyt, jolloin ihon alle annosteltu kalsiumvalmiste ei imeydy sieltä tehokkaasti lisäten kudosärsytyksen vaaraa eikä näin annostellusta kalsiumista ole lehmän avuksikaan.

Tällä hetkellä markkinoilla olevassa vahvemmassa kalkkiliuoksessa kalsiumin pitoisuus yhdessä millilitrassa liuosta on 21,5 mg. Laimeammassa kalkkiliuoksessa kalsiumpitoisuus millilitrassa liuosta on 17,8 mg. Alla olevassa taulukossa on tuotu tarvittavan kalsiumliuoksen määrä eri kokoisille eläimille riippuen käytettävästä valmisteesta.

(Katso taulukko blogin lopusta)

Kuten taulukosta näkyy, 600 kiloisen lehmän poikimahalvauksen hoitoon tulisi antaa pyöristetysti yksi pullo vahvempaa kalsiumliuosta tai noin 1,5 pulloa laimeampaa kalsiumliuosta.
Lehmän painoa kannattaakin pyrkiä arvioimaan ennen hoitoa, jotta tarvittava kalsiumin määrä saadaan mietittyä mahdollisimman tarkkaan, vaikka käytännössä toki kokonaisten pullojen käyttö on helpointa.

Käyttämällä yllä olevaa taulukkoa suurempia annostuksia ei saavuteta parempaa hoitovastetta, päinvastoin se on lehmälle haitallista. Liian nopea kalsiumin annostelu tai korkea annos voivat olla lehmälle kuolettavia kalsiumin yliannostuksesta johtuvien sydämen rytmihäiriöiden, sydämen pysähdyksen ja verenpaineen laskun vuoksi. Muita, varsinkin pitkittyneen hyperkalsemian haitallisia vaikutuksia ovat sydämen
lyöntitiheyden lasku, apatia, munuaisten toiminnan häiriöt sekä kalsiumin kiteytyminen pehmytkudoksiin. Suorien, haitallisten vaikutusten lisäksi suonensisäisesti annetun kalsiumin yliannostuksen aikaansaama hyperkalsemia aktivoi kalsitoniini hormonin erittymisen, jolloin kalsiumin eritystä virtsan mukana pois elimistöstä lisätään. Hyperkalsemian myötä paratyreoideahormoonin erittäminen loppuu,
jolloin normokalsemiaa ei enää hormonaalisesti tueta kalsiumliuoksen vaikutusajan jälkeen. Niinpä liika kalsiumin anto eläimelle voi jopa syventää hypokalsemiaa hetkellisestä eläimen voinnin kohentumisesta huolimatta ja lehmä halvaantuu uudestaan.

Yhteenvetona voidaankin todeta, ettei kahden kalkkipullon taktiikka systemaattisesti sovi jokaiselle hoidettavalle lehmälle. Annosteltavan kalsiumliuoksen määrä tulee aina suhteuttaa lehmän kokoon ja käytettävissä olevan kalsiumliuoksen vahvuuteen.
Mikäli kahden kalsiumhoidon jälkeen lehmä ei edelleenkään nouse ylös, kannattaa syytä etsiä muualta ja aloittaa makurilehmän hoito!

Aurinkoisia talvikelejä toivotellen,

Anri



Kirjallisuus:

eClinPath. 2020. Calcium. Cornell University College of Veterinary Medicine. https://eclinpath.com/chemistry/minerals/calcium/

Goff, J. P. 2004. Macromineral disorders of the transition cow. Vet Clin Food Anim 20: 471-494.

Goff, J. P. 2014. Calcium and magnesium disorders. Vet Clin Food Anim 30: 359-381.

Goff, J. P. 2015. Endocrine and metabolic disorders: calcium, magnesium and phosphorus. Large Animal Internal Medicine, 5th
ed. 1258-1262.

Martín-Tereso, J. ja Martens, H. 2014. Calcium and magnesium physiology and nutrition in relation to the prevention of milk
fever and tetany (Dietary management of macrominerals in preventing disease). Vet C.in Food Anim 30: 643-670.

Plumb, D. C. 2015. Plumb’s Veterinary Drug Handbook, 8th ed.

Pyörälä, S. ja Tiihonen, T. 2005. Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt. Nautojen sairaudet.

Simojoki, H. 2017. Poikimahalvauksen hoitosuositukset. Tuotanto- ja kunnaneläinlääkäripäivät 31.3-1.4.2017

Sjaastad, Ø. V., Sand, O., Hove, K. 2010. Physiology of Domestic Animals, 2nd ed.

Umadevi, U., Saranya, S., Madhu Mathi, P., Umakanthan, T. 2015. Successful management of hypercalcaemia in multi-treated milk fever cows. IJSR 4: 2100-2101.