Lue mielenkiintoisista aiheista nautaterveydenhuollon blogissamme

Kesän lämpö ja kosteus ovat väkisinkin lehmälle rasite. Ensimmäinen oire on syönnin väheneminen. Se tarkoittaa tuotoksen laskua ja terveysriskejä, ainakin pidempään jatkuessaan. Kaikki voitava kannattaa tehdä rehujen houkuttelevuuden ja maittavuuden lisäämiseksi. Rehun laatuun voi panostaa siistillä siilotyöskentelyllä. Rehuja on hyvä jakaa mieluiten vähemmän ja useammin, vaikka sillä onkin työllistävä vaikutus. Jäljellä olevia jämiä kannattaa seurata muutenkin kuin silmällä, sillä läheltä haisteltuna ja tunnusteltuna se saattaa olla lämmennyttä. Pöytien tyhjentäminen tähteistä kannattaa. Erityisen herkkiä ryhmiä syönnin vähenemisen haitoille ovat umpilehmät ja poikivat. Rehun, erityisesti seosrehun hapattaminen pidentää säilymisaikaa. Hapottamiseen tarvitaan happoa vähintään 2 litraa/seosrehutonni. Aineiksi käyvät AIV-hapon ohella propionihappo tai näistä tehty seos, esimerkiksi sama määrä molempia. Propionihapolla on parempi teho homeiden ja hiivojen suhteen, jos rehu näyttää helposti homehtuvan tai hiivatulehduksia esiintyy. Happomäärä kannattaa laimentaa vedellä 1:1 vaikka 1000 litran konttiin ja siitä varovaisuutta noudattaen kastelukannulla seosrehuvaunuun. Lämpimässä myös suolan, tarkemmin natriumin tarve lisääntyy. Appeessa suolaa ei kannata jakaa suositusta enempää, ettei maittavuus kärsi. Hyvä natriumin lähde on myös natriumbikarbonaatti  eli ruokasooda, joka myös puskuroi pötsiä. On hyvä laittaa nuolukiviä tarjolle, sillä niiden kulutuksesta voi päätellä suolan tarvetta.

Ensiluokkaisen maidon laadun tuottamisen edellytys pitkällä aikavälillä on hyvä utareterveys. Kun lehmät ovat terveitä, saadaan lypsää tuotettu maito tankkiin ja tartuntapaine on alhainen.

By Noora ja Sanni

Kun terveydenhuoltokäyntejä aikoinaan aloiteltiin, oli suorastaan identiteettikriisi mennä eläinlääkärinä navettaan ilman salkkua ja lääkkeitä. Mikä se semmoinen eläinlääkäri on, jolla ei ole edes instrumentteja? Terveydenhuoltoa oli opiskeltu teoriassa, mutta miten ihmeessä niistä kehitysasioista ja tavoitteista päästäisiin karjanomistajan kanssa juttuihin.

Ylistarossa sijaitseva Istolahden tila on maatalousyhtymä, jossa ovat yrittäjinä Istolahden pariskunta ja heidän kaksi lastansa.

Istuttiin eilen kivalla porukalla miettimässä parhaita mahdollisia toimintatapoja tilan kehittämiseen. Tiimissä oli tilalta kahden sukupolven edustajia ja meitä eläinlääkäreitä samoin eri ikäisiä. Vanhimmilta osallistujilta tuli hyvä aloitus pohjalaiseen tyyliin: ” Ennen me kehuttiin toisiamme ja kuinka hyviä me oltihin. Nyt valitetaan vaivojamme.”

Kiertelen pihattoa terveydenhuoltokäynnillä pitkäaikaisen asiakkaani kanssa. Keskustelut lehmien olosuhteista saavat meidän kiihtymään. Tilan lehmät märehtivät raukeina maatessaan turvekasassa parsipedillä. Niitä ei meidän innostuva ääni saa hämmentymään, korkeintaan joku nousee kuullessaan robotin vapautuvan.

Minä olen Eläinlääkäri. Tämä maaginen E-sana on ollut osa identiteettiäni heti opiskelujeni startatessa, vuonna 2002. Kouluun marssin raamit kaulassa, James Herriotin ”Kaikenkarvaiset ystäväni”- kirja kainalossa vannoen silloin valan: Minä Sanni Kallio. Lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että Minä Eläinlääkärinä toimiessani parhaan ymmärrykseni ja kykyni mukaan tunnollisesti täytän ne tehtävät ja velvollisuudet, jotka minulle eläinlääkärinä kuuluvat.

Utaretulehdus on edelleen yleisin antibioottihoitoa vaativa lypsylehmien sairaus, ja utaretulehduksen ennaltaehkäisy onkin varmasti yksi tärkeimmistä kokonaisuuksista lypsylehmän terveydenhuollossa. Utaretulehduksen aiheuttajat, kuten Staphylococcus aureus, E. coli tai Str. uberis, ovat varmasti jo kaikille tuttuja. Tiesitkös kuitenkin tämän: KNS:n rooli utareterveydessä on muuttumassa, ja mitä aikaisemmin pidettiin harmittomana sivulöydöksenä, voikin olla merkitykseltään arvioitua suurempi. Mikä on KNS, miksi me olemme siitä niin kiinnostuneita, ja mitä uusimmilla tutkimuksilla on asiaan sanottavaa? Katsotaanpa.

Veren kalsiumpitoisuuden lasku poikimisen aikaan on fysiologinen tapahtuma maidontuotannon alkamisen myötä, jolloin kalsiumin tarve ylittää jopa 10-kertaisesti veressä olevan vapaan kalsiumin määrän. Osalla lehmistä tämä hypokalsemia saattaa kehittyä kliiniseksi sairaudeksi, poikimahalvaukseksi, jolloin veren kalsiumpitoisuus on alle 1,5 mmol/l ja lehmä on jäänyt makaamaan muiden kliinisten oireiden lisäksi. Valitettavasti nämä kliinisesti oireilevat eläimet kuvastavat laajemman ongelman, piilevän eli subkliinisen hypokalsemian esiintymistä karjassa.

Lämpimät kesäkelit muistuttavat mieliin kuumuuden moninaiset seuraamukset maidontuotannossa. On vaan niin fakta, että lehmä on parhaimmillaan viileässä ja paljon lämpöä tuottavana alkaa kärsiä jo lämpötilan noustessa yli 20 asteen.

Lypsykauden loppuessa lehmä pääsee pariksi kuukaudeksi ansaittuun joutenoloon. Vai onko se sittenkään lypsykauden loppu – jos se onkin jo uuden kauden alku? Uusimman tiedon valossa moni umpiajan tapahtuma vaikuttaa lehmän terveyteen poikimisen jälkeen, jopa usean kuukauden ajan. Niinpä umpiajan voikin ajatella seuraavan lypsykauden valmennuskaudeksi. Kesä antaa mahdollisuuden laiduntamiseen, ehkä myös umpilehmille. Navetalle saadaan tilaa ja väljyyttä, mahdollisuus pestä kunnolla tilat. Umpilehmällä on kuitenkin vaatimuksensa laitumellakin. Terveydenhuollon peruspilareista ei voida tinkiä, sillä niillä on yhteys terveyteen poikimisen jälkeen.

Paltamossa asuva Anri Timonen aloitti Lehmälääkärit.comissa alkuvuonna 2020. Reilu vuosi Lehmälääkärit.comissa on

Kuivituksen tulisi taata lehmälle aina pehmeä makuualusta ja lämmöneriste kylmäpihatossa, kuitenkin mahdollistaen pitävän pohjan helpottamaan nousemista ja makuulle menoa. Kuiviketta tulisi olla niin runsaasti, että lehmät pysyvät puhtaina ja sitä kautta terveempinä, mutta kuivitustyö ei kuitenkaan saisi rasittaa ja työllistää liikaa. Siinä meillä onkin yhtälö ratkaistavaksi, jotta voidaan taata lehmille ja lehmien parissa työskenteleville nämä kaikki mukavuudet!

Lehmälääkärit.com tekee yhteistyötä monien lihatalojen kanssa. Yksi lihataloista on Snellmanin Lihanjalostus Oy, jonka kanssa

Lehmälääkärit.com ja Oy DeLaval Ab tekevät tiivistä yhteistyötä DeLaval Herd Navigator 500™ ja DeLaval RePro™ käyttöönottokoulutuksissa. DeLavalin tuotepäällikkö ja neuvoja Marjaana Peltola kertoo, että yhteistyön tarkoituksena on kouluttaa DeLavalin asiakkaita siten, että he osaavat hyödyntää järjestelmistä saatavaa tietoa lehmien hedelmällisyyden ja terveyden tarkkailussa.

Pari päivää sitten poikinut lehmä, korvat ovat kylmät eikä seisomaan nousemisesta tahdo tulla mitään. Tuttu tilanne jokaiselle lypsykarjan parissa työskentelevälle. Veren matala kalsiumpitoisuus eli hypokalsemia iskee vastapoikineelle lehmälle kalsiumin tarpeen yllättäen lisääntyessä alkaneen maidontuotannon myötä. Tämä on fysiologinen ilmiö eikä aina aiheuta ongelmia. Mikäli lehmän elimistö ei ehdi reagoida riittävän nopeasti tasatakseen veren kalsiumpitoisuuden, hypokalsemia voi syventyä ja lehmä halvautua. Tämän ongelman tunnemme poikimahalvauksena. Kalsiumaineenvaihdunnan säätely Lypsylehmällä veren kalsiumpitoisuus on normaalisti noin 2,1-2,8 mmol/l. Kun kalsiumin tarve kolostrogeneesin eli ternimaidon tuotannon myötä lisääntyy, tippuu veren kalsiumpitoisuus alle 2 mmol/l. Tällöin lehmän elimistö pyrkii vapauttamaan kalsiumia luustosta, hillitsemään sen eritystä virtsassa ja lisäämään kalsiumin imeytymistä suolistosta. Kalsiumaineenvaihdunnan säätelyä varten luonto on luonut lehmälle hormonaalisen säätelymekanismin, johon osallistuvat lisäkilpirauhasesta eritettävä paratyreoideahormooni ja kilpirauhasesta erittyvä kalsitoniini. Kun lisäkilpirauhanen aistii veren kalsiumpitoisuuden laskeneen, paratyreoideahormoonin eritys alkaa. Paratyreoideahormooni vaikuttaa ensisijaisesti luustoon ja munuaisiin – luustosta aletaan vapautta kalsiumia verenkiertoon ja munuaisisten toimintaa säätelemällä kalsiumin eritys virtsaan vähenee. Mikäli kalsiumvaje veressä on lievä, saattavat nämä mekanismit riittää normokalsemian eli veren normaalin kalsiumpitoisuuden saavuttamiseen. Paratyreoideahormooni myös aktivoi lehmän elimistössä olevan inaktiivisen D-vitamiinin toiminnalliseen muotoon. Tämä aktivoitu D-vitamiini vaikuttaa lehmän ohutsuolessa lisäten kalsiumi aktiivista imeytymistä sulaneesta rehumassasta, jolloin veren kalsiumpitoisuus nousee. Jotta hypokalsemian korjaustoimet lehmän elimistössä eivät aiheuttaisi vakavaa hyperkalsemiaa eli liian korkeaa veren kalsiumpitoisuutta, eritetään kilpirauhasesta kalsitoniinia, kun veren kalsiumpitoisuus on yli 2,25 mmol/l. Kalsitoniinin vaikutuksesta kalsiumin vapautuminen luustosta estyy ja kalsiumia eritetään virtsaan hieman normaalia enemmän. Niinpä veren kalsiumtaso laskee normaaliin vaihteluväliin. Poikimahalvauksen oirekuvan synty Kalsium osallistuu moniin elintoimintoihin pääasiassa biologisesti aktiivisessa ionimuodossaan Ca2+. Kalsiumia tarvitaan mm. veren hyytymiseen, luukudoksen muodostumiseen, lihasten supistumiseen, hermoimpulssien välittymiseen sekä neutrofiilien eli tulehdussolujen toimintaan. Poikimahalvaukseen sairastuneella lehmällä veren kalsiumtaso laskee usein 1-1,5 mmol/l tienoolle eikä elimistön kalsiumaineenvaihdunnan säätely pysty nostamaan kalsiumpitoisuutta veressä takaisin normaaliksi. Vakavan hypokalsemian aikana lehmän elimistön normaali toiminta ei ole mahdollista ja tila on pahimmassa tapauksessa lehmälle hengenvaarallinen. Koska kalsiumia tarvitaan sekä hermoimpulssien välittymiseen hermosoluista lihassoluihin että itse lihasten supistumiseen, hypokalsemian aikana hermoimpulssit eivät välity lihaksiin eikä lihaksilla ole tarpeeksi kalsiumia supistuakseen. Niinpä kliinisenä sairautena nähtävän poikimahalvauksen aikana lehmä jää heikentyneen lihastyön vuoksi makaamaan. Kalsiumia tarvitaan myös sydänlihaksen supistumiseen ja sähköimpulssien välittymiseen sydämen osasta toiseen. Poikimahalvauksen aikana sydänlihaksen supistumisvoima onkin heikentynyt, joten verenpaineen säilyttämiseksi sydämen lyöntitiheys saattaa nousta. Siitä huolimatta verenpaine ja ääreisverenkierto usein heikkenevät. Tällöin myös lämmönsäätely huonontuu ja lehmän kehon ääreisosat, kuten korvat, häntä tai raajat tuntuvat kylmiltä ja eläimen ruumiinlämpö laskee. Sileät, tahdonalattomat lihakset ruuansulatuskanavassa, kohdussa tai esimerkiksi virtsarakossa eivät myöskään supistele ja poikimahalvauksen oirekuvaan voikin liittyä suoliston toiminnan lamaantuminen, puhaltuminen tai poikimisen yhteyteen ajoittuvan halvaantumisen takia synnytyksen keskeytyminen ja kohdun esiinluiskahdus. Paljonko kalkkiliuosta sitten lorotellaan halvaantuneeseen lehmään? Poikimahalvauksen hoidoksi 600 kg lehmä tarvitsee kerta-annoksena suonensisäisesti 9-12 g kalsiumia vastaten noin 1-2 g kalsiumia per 100 kg. Suonensisäinen kalsiumliuos nostaa veren kalsiumpitoisuuden noin neljäksi tunniksi. Mikäli yksi kalsiumin annostelukerta ei riitä, voidaan hoito uusia 6-8 tunnin kuluttua. Ihonalaista kalsiumliuoksen annostelua ei suositella, sillä kalsium on kudoksia ärsyttävää ja voi johtaa kudostuhoon pistosalueella. Poikimahalvauksen aikana lehmän ääreisverenkierto on myös heikentynyt, jolloin ihon alle annosteltu kalsiumvalmiste ei imeydy sieltä tehokkaasti lisäten kudosärsytyksen vaaraa eikä näin annostellusta kalsiumista ole lehmän avuksikaan. Tällä hetkellä markkinoilla olevassa vahvemmassa kalkkiliuoksessa kalsiumin pitoisuus yhdessä millilitrassa liuosta on 21,5 mg. Laimeammassa kalkkiliuoksessa kalsiumpitoisuus millilitrassa liuosta on 17,8 mg. Alla olevassa taulukossa on tuotu tarvittavan kalsiumliuoksen määrä eri kokoisille eläimille riippuen käytettävästä valmisteesta. (Katso taulukko blogin lopusta) Kuten taulukosta näkyy, 600 kiloisen lehmän poikimahalvauksen hoitoon tulisi antaa pyöristetysti yksi pullo vahvempaa kalsiumliuosta tai noin 1,5 pulloa laimeampaa kalsiumliuosta. Lehmän painoa kannattaakin pyrkiä arvioimaan ennen hoitoa, jotta tarvittava kalsiumin määrä saadaan mietittyä mahdollisimman tarkkaan, vaikka käytännössä toki kokonaisten pullojen käyttö on helpointa. Käyttämällä yllä olevaa taulukkoa suurempia annostuksia ei saavuteta parempaa hoitovastetta, päinvastoin se on lehmälle haitallista. Liian nopea kalsiumin annostelu tai korkea annos voivat olla lehmälle kuolettavia kalsiumin yliannostuksesta johtuvien sydämen rytmihäiriöiden, sydämen pysähdyksen ja verenpaineen laskun vuoksi. Muita, varsinkin pitkittyneen hyperkalsemian haitallisia vaikutuksia ovat sydämen lyöntitiheyden lasku, apatia, munuaisten toiminnan häiriöt sekä kalsiumin kiteytyminen pehmytkudoksiin. Suorien, haitallisten vaikutusten lisäksi suonensisäisesti annetun kalsiumin yliannostuksen aikaansaama hyperkalsemia aktivoi kalsitoniini hormonin erittymisen, jolloin kalsiumin eritystä virtsan mukana pois elimistöstä lisätään. Hyperkalsemian myötä paratyreoideahormoonin erittäminen loppuu, jolloin normokalsemiaa ei enää hormonaalisesti tueta kalsiumliuoksen vaikutusajan jälkeen. Niinpä liika kalsiumin anto eläimelle voi jopa syventää hypokalsemiaa hetkellisestä eläimen voinnin kohentumisesta huolimatta ja lehmä halvaantuu uudestaan. Yhteenvetona voidaankin todeta, ettei kahden kalkkipullon taktiikka systemaattisesti sovi jokaiselle hoidettavalle lehmälle. Annosteltavan kalsiumliuoksen määrä tulee aina suhteuttaa lehmän kokoon ja käytettävissä olevan kalsiumliuoksen vahvuuteen. Mikäli kahden kalsiumhoidon jälkeen lehmä ei edelleenkään nouse ylös, kannattaa syytä etsiä muualta ja aloittaa makurilehmän hoito! Aurinkoisia talvikelejä toivotellen, Anri Kirjallisuus: eClinPath. 2020. Calcium. Cornell University College of Veterinary Medicine. https://eclinpath.com/chemistry/minerals/calcium/ Goff, J. P. 2004. Macromineral disorders of t h e transition cow. Vet Clin Food Anim 20: 471-494. Goff, J. P. 2014. Calcium and magnesium disorders. Vet Clin Food Anim 30: 359-381. Goff, J. P. 2015. Endocrine and metabolic disorders: calcium, magnesium and phosphorus. Large Animal Internal Medicine, 5th ed. 1258-1262. Martín-Tereso, J. ja Martens, H. 2014. Calcium and magnesium physiology and nutrition in relation to the prevention of milk fever and tetany (Dietary management of macrominerals in preventing disease). Vet C.in Food Anim 30: 643-670. Plumb, D. C. 2015. Plumb’s Veterinary Drug Handbook, 8th ed. Pyörälä, S. ja Tiihonen, T. 2005. Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt. Nautojen sairaudet. Simojoki, H. 2017. Poikimahalvauksen hoitosuositukset. Tuotanto- ja kunnaneläinlääkäripäivät 31.3-1.4.2017 Sjaastad, Ø. V., Sand, O., Hove, K. 2010. Physiology of Domestic Animals, 2nd ed. Umadevi, U., Saranya, S., Madhu Mathi, P., Umakanthan, T. 2015. Successful management of hypercalcaemia in multi-treated milk fever cows. IJSR 4: 2100-2101.

Aktiivisuuspantoja käytetään ansiokkaasti kiimojen seurantaan, mutta myös märetietoa kannattaa hyödyntää niin yksilöiden kuin karjatason seurantaan. Märehtiminen on osa lehmän ruoansulatusta sekä käyttäytymistä ja häiriöt kertovat niin ruokinnasta, olosuhteista kuin hoidosta.

Lehmälääkärit.com koostuu eläinlääkäreistä, jotka työskentelevät ympäri Suomea. Emmi Poikolainen kertoo viihtyneensä

Naudan heikentynyt ruokahalu on huolta aiheuttava oire, oli se sitten nuorella juottovasikalla tai aikuisella lypsylehmällä. Yhtenä syynä oireilun taustalla voi olla juoksutusmahahaava. Tämä voi pahimmillaan johtaa eläimen kuolemaan, lievimmillään vasikalla kasvun hidastumiseen ja lehmällä maidon tuotannon vähenemiseen. Yhtenä hoidon osana mainitaan kirjallisuudessa mahansuojalääkkeet. Osa meistä on törmännyt siihen, että hevoselle rekisteröityjä mahansuojalääkkeitä, omepratsolivalmisteita (Peptizole, GastroGard) käytetään sekä vasikalle että aikuiselle naudalle juoksutusmahahaavan hoitoon. Osalla onkin vahva kokemus siitä, että omepratsoli on pelastanut eläimen hengen. Aikuisen naudan kohdalla pötsin on epäilty heikentävän suun kautta annostellun valmisteen tehoa. Vasikan osalta tehoa ei ole kyseenalaistettu, sillä maitojuotolla olevaa vasikkaa pidetään pääosin yksimahaisena. Löytyykö omepratsolin käytölle naudan juoksutusmahahaavan hoidossa tieteellisiä perusteita?

Tiloilla tehtävä terveydenhuoltotyö on sopiva yhteistyön paikka tilan terveydenhuoltoeläinlääkärin ja hoitavan eläinlääkärin kesken. Kiireetön yhteiskäynti on tehokas tapa keskustella porukalla maitotilayrittäjän ja mahdollisten työntekijöiden kanssa niin käytännön tekemisistä kuin tulevaisuuden tavoitteista.

Jenni Uusitalolla ja hänen miehellään on Haapavedellä kahden robotin lypsytila, jossa on 125 lehmää ja 63 hiehoa.

Otetaan haaste vastaan ja kokeillaanpa avata teille mikä on CT-arvo, miten sitä tulkita ja mitä hyötyä siitä sinulle on?

Konsultti, psykologi, ekonomi, kapean alan asiantuntija,

Lypsylehmän sairastaessa yksi yleisimmistä oireista on ruokahalun heikkeneminen. Se havaitaan nykyään helposti märehtimistä mittaavilla apuvälineillä, robotin tai rehukioskin tilastoja katsomalla tai itse lehmää tarkkailemalla. Vähentynyt ruokahalu ja siitä seuraava energianpuute myös vaikuttaa paljon lehmän paranemisennusteeseen. Tästä syystä on luonnollista, että ruokahalua parantavat ja lehmän terveyttä edistävät valmisteet herättävät kiinnostusta. Suomen markkinoilla on jo pitkään ollut varoajaton useita eri B-vitamiineja sisältävä valmiste, jota käytetään yleisesti sairaan lehmän tukihoitona ja ruokahaluttomuuden hoidossa. Valmiste on edullinen ja helppo annostella esimerkiksi halvaus- tai asetonitautihoidon yhteydessä. Se on myös helppo lääke annettavaksi ”kaiken varalta” tukemaan lehmän yleistä terveyttä, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Kysymys kuuluukin, onko valmiste tehokas ja onko siitä hyötyä vai haittaa?

Navetan valaistuksella on suuri vaikutus lehmien hyvinvointiin ja tuotokseen. Jos nauta saa päiväsaikaan 200 luksia silmän verkkokalvoille, melatoniinin erittyminen aivojen käpyrauhasesta vähenee ja naudan aktiivisuus kasvaa. Tällöin lehmä myös syö enemmän karkearehua. Lisäksi melatoniinin väheneminen elimistössä aktivoi IGF-1-kasvuhormoonin tuotannon, joka lisää lehmän maidontuotantoa. Yöllä sitä vastoin melatoniinin määrää naudan elimistössä halutaan lisätä ja valon tulee olla himmeämpää. Häiriötön valo yöaikaan antaa lehmälle mahdollisuuden levätä – lepo edistää munasolujen kypsymistä sekä vapautumista ja siten hedelmällisyyttä.