Mistä lehmän työterveys koostuu? Titta-lehmä kertoo!

Moi! Minä olen Titta-lehmä ja työskentelen lypsylehmänä, eli tuotan maitoa.

Lempipuuhiani ovat makaaminen, märehtiminen, syöminen ja lypsäminen. Aivan parasta on se, kun työnantajani rapsuttavat minua niskasta. Meillä on työpaikalla myös automaattisia harjoja, jos kutitus iskee kesken matkan nukkumasta syömään. Ai että rakastan lehmänä olemista! 

Minulla on teille pieni salaisuus: työterveyshuoltoni pelaa melkein paremmin kuin ihmisillä. Seuraavaksi kerron teille, mistä asioista työterveyteni oikein koostuu. 

Stressitön työskentelyilmapiiri.

 Kukaan ei pidä stressistä, lehmät kaikkein vähiten. Mitä enemmän nukumme päiväunia, sitä enemmän tuotamme maitoa. Meidän työpaikalla jokaiselle on osoitettu omat lepopaikat eli parret. Kun saamme levätä riittävästi, käymme mielellämme työskentelemässä lypsyasemalla tai -robotilla.  

Hyvät työjalkineet. 

Kuten ehkä jo päättelit, lempipuuhaani on syöminen ja nukkuminen. Tiedän, eikö kuulostakin ihanalta? Jotta jaksan käydä riittävästi lypsyllä, sorkkani pitää olla kunnossa. Meillä käy sorkkahoitaja yleensä kaksi kertaa vuodessa. Kun sorkat ovat kunnossa, työmatkat sujuvat joutuisasti. Myös makuulle meneminen ja nouseminen sujuvat kivuttomasti. Lisäksi tissit voivat paremmin, kun jaksamme reippailla useasti päivän aikana lypsylle ja saamme utareet tyhjiksi. 

Raikas huoneilma ja puhtaus.

Jaksatko sinä työskennellä koko päivän tunkkaisessa ilmassa? No en minäkään. Meille lehmille optimaalinen lämpötila on 0–10 astetta. Tuotamme paljon lämpöä ja kaasuja, joten huoneilman vaihtuvuus on aivan oleellista. Meillä käy siivoja monta kertaa päivässä. Ai että, miten nautin puhtaudesta! 

Työpaikkaruokala. 

Jos me lehmät saisimme valita, söisimme aina noutopöydästä! Mikään ei ole maistuvampaa kuin ravitseva buffetlounas. Keittiön henkilökunnan pitää olla koko ajan hereillä, että tarjolla on seitsemää sorttia. Työtehomme hiipuu alta aikayksikön, jos ruoka loppuu kesken. Meidän lounasravintolassa jokaiselle pitää löytyä myös paikka. 

Laboratoriokokeet.

 Ihmiset käyvät yleensä verikokeissa työhöntulotarkastuksessa ja sen jälkeen vain tarvittaessa. Meitä lehmiä sen sijaan analysoidaan koko ajan erilaisilla menetelmillä. Olennaista on esimerkiksi BHB-arvojen tutkiminen verestä. Jos emme syö riittävästi, meillä voi olla piilevää ketoosia, jolloin erilaisten ketoaineiden, kuten rasvahappojen, pitoisuus kehossamme kohoaa. Meille lehmille ketodieetti ei sovi missään nimessä. Työnantajien onkin syytä tarkkailla, että syömme tarpeeksi ja verensokerimme ei laske liikaa. Kehtaisin väittää, että sama koskee työnantajiamme. Heidänkään ei parane päästää verensokeriaan liian alas! 

Työpaikkakiusaaminen. 

Usko tai älä, osa työkavereistani on aika vahvoja persoonia. Siksi onkin tärkeää, että meistä jokainen saa tarpeeksi omaa tilaa, jotta työpaikan ilmapiiri ei kärsi. Kaikkien pitää saada tehdä työnsä rauhassa erilaisista persoonallisuuksista huolimatta.

  
Ergonominen työpiste ja esteettömyys. 

Ihmiset tykkäävät istua mukavilla tuoleilla ja pitää pöydän oikealla korkeudella. Meillä lehmillä ergonomia tarkoittaa makuuparsien mukavuutta ja sitä, ettei kulkuväylällämme ole mitään esteitä. Parsissa niskapuomi ei saa olla väärässä paikassa, ruokintapöydälle pitää päästä helposti, eikä lattia saa olla liian liukas. Jos työpaikka ei ole ergonominen ja esteetön, meille tulee kinnehiertymiä ja muuta renkkaa. 

Gynekologin tarkastukset. 

En ole aivan tietoinen siitä, kuuluvatko gynekologin tarkastukset ihmisten työterveyshuoltoon, mutta meille ne toki kuuluvat. Minulle tehdään säännöllisiä hedelmällisyystarkastuksia. Yleensä tarkastus tehdään ainakin kuukausi poikimisen jälkeen ja tarvittaessa. Eläinlääkäri tekee minulle myös raskaustestit. Jos minulla on hankaluuksia tulla tiineeksi, saan myös hedelmöityshoitoja. 

Säännölliset työterveystarkastukset.

Me lehmät olemme siitä onnekkaassa asemassa, että lääkäri hoitaa meitä suoraan työpaikalla. Eläinlääkäri tekee meille laajemman tarkastuksen vähintään kerran vuodessa ja lisätarkastukset tehdään tarpeen mukaan. Meille kuuluu myös valtakunnallinen päivystys. Jos sairastun, saan suoran yhteyden joko omaan eläinlääkäriini tai kunnalliseen päivystykseen. Päivystävä lääkäri on yleensä paikalla alle kahdessa tunnissa, eikä minun tarvitse lähteä jonottamaan ruuhkaiseen päivystykseen. Suomessa navetoissa on erilliset sairaskarsinat kipeille lehmille, joten voin odotella siellä eläinlääkäriä kaikessa rauhassa. Työnantajamme tarkkailevat koko ajan, että meidän on hyvä olla työssä. Kun terveytemme on kohdillaan, saamme rauhassa nukkua, syödä, tuottaa maitoa ja nauttia elämästä!